Turkkilainen ravintola Troija
11.12.06 klo 18.00
Päätös iskeä ravintola Troijaan tapahtui oikeastaan ennekuin tiesimme, että ravintolan imago on turkkilainen. Tilasimme 6 hengen pöydän mikä tuntui jotenkin turhalta koska samaan aikaan ei kanssamme ollut kuin yksinäinen naisihminen omassa rauhassaan. Ensi vaikutelma ravintolasta oli hiukan kolkon tuntuinen tavallisella mittapuulla arvioiden mutta kun osasimme sopeuttaa itsemme turkkilaiseen ajatukseen niin ravintola alkoi näyttää autenttiselta. Jotenkin kuitenkin tuli nuorisolle tarkoitettu kebab- tai take-away-paikka mieleen.
Todennäköisesti turkkilainen komean näköinen tarjoilija/osakas otti tilaukset vastaan selvällä suomenkielellä ja vaikka mies lähtikin kesken syöpöttelyämme kotiin ja paikan otti kokkipoika niin tarjoilun taso pysyi intiiminä ja miellyttävänä. Alkupaloina olevat valkosipulileivät ja Dolmat saivat täyden hyväksynnän. Pääruuat olivat liian runsaat mutta ainoastaan sis kebabin lihaa arvosteltiin kuivaksi. Muut annokset olivat herkullisia.
Viininä tilasimme talon viiniä, joka oli italialaista Mezzomondoa. Ihan hyvä valinta sillä turkkilaiset viinit ovat kuulemma vasta tulolla.
Annoimme seuraavat pisteet (kuuden keskiarvo skaalalla 1-5)
Yleisilme: 2.0
Kattaus: 2.2
Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus: 3.3
Ruoka- ja viinilista: 3.3
Annokset: 3.0
Hinta/laatu: 4.0
Yhteispisteet: 17.8/30
Tuesday, December 26, 2006
Saturday, April 01, 2006
Aurora
Aurora, SAS Radisson, 06.03.2006 klo 18.30 alkaen
Slowareiden aina valpas iskuryhmä Kuusikko oli salaisista lähteistään, kuten mm. Turun Sanomista saanut vihiä, että vanha kunnon Marina Palace on palannut henkiin, uudella nimellä kylläkin. Avajaiset oli pidetty, eli ovet avattu nälkäiselle ja janoiselle rahvaalle tungeksia sisään. Siispä mekin. No, viralliset avajaiset Turun kermalle pidettiin vasta viime viikolla, jolloin leikattiin nauhoja ja pidettiin puheita posket punaisina.
Tietysti on oma riskinsä mennä arvioimaan uuden karheaa paikkaa, jossa on kaikki lähes valmista ja vähintään lievää hapuilua kuitenkin odotettavissa. Mutta päätimme ottaa sen riskin, vaikka sitten pitäisi tehdä uusintaisku.
Aurora ja SAS Radisson ovat Turun parhaalla paikalla, osa kaupungin komeaa julkisivua Aura-joelle päin. Kummastelua herättivät iskureissa ravintolasalia ympäröivät verhot, joista ei oikein nähnyt sisälle, mutta ei myöskään ulos. Samalla harsomaisella verhomateriaalilla oli yritetty lieventää hotellin aulan kaltaista yleisvaikutelmaa ja lisätä intiimiä kodikkuutta, mutta tulosta ei pidetty kovin onnistuneena.
Sisääntuloa vaatenaulakoille saliin reunustavat juoma- ja lasivarastot ja ahtaan kulkuväylän toisella puolella kylmä antipasto- / tapaspöytä. Kylmäpöydän takana on avonainen keittiö nykyvirtausten mukaisesti. Kylmäpöydän sijoitus herätti jonkin verran kritiikkiä, jopa hygieniankin vuoksi.
Hotelliaula-tyyli jatkuu myös kattauksessa, pelkistettyä ja kulutusta kestävää ja hyvin tarkoituksenmukaista. Kauniit viinilasit herättivät ihastelua, kuin myös sormisuolakupit. Olisiko niissä pitänyt olla pikkulusikat?
Tarjoilu oli ystävällistä, mutta hieman verkkaista ja hajamielistä. Ruoat tuotiin pöytään kovin eriaikaisesti. Asiantuntemus tarjolla olevista ruoista oli kohdallaan, viinien osalla oli pientä hapuilua. Kattaus täydennettiin ruokia odotellessa italialaisittain leivillä ja öljyllä.
Auroran suppea ja sekava ruoka- ja viinilista herätti kovasti keskustelua ja ihmettelyä. Siinä riitti lukemista pitemmäksikin aikaa, mutta lopulta piti vain todeta, että vaihtoehtoja on kovin niukalti. Valokuvat annoksista saattaisivat olla paikallaan. Auroran tavoitteena lienee olla paremminkin italialaistyypinen ”välipalapaikka” kuin illallisravintola. Tässä imagon varmentamisessa on jo aihetta uusintaiskuunkin.
Suppeasta menusta löytyi kuitenkin erilaisia annoksia, eli ei tilattu samaa kuin naapurille. Alkuruokana oli mm.Välimeren kala-äyriäiskeitto, mutta bouillabaisse´n tapaisen keiton sijaan tulikin aneeminen liemi. Keittoliemi oli maukas, sen sijaan luvattuja meren eläviä oli yksi pala kutakin, ikään kuin näytteeksi. Toinen alkuruoka vaihtoehto oli etanat, jotka olivat liian kypsiä ja sitkeitä kummallisesti maustettuja. Kermainen tattikeitto sen sijaan sai suorastaan ylistäviä lausuntoja.
Pääruokana ollut kana-penne-pasta oli normaalin maukkaan italialainen niin kuin pitääkin tomaattikastikkeineen. Grillattu kanaleike oli tuore ja maukas ja pikku palaset gorgonzolaa sopivat hyvin lisukkeeksi. ”Laihduttajan kana” lämpimien vihannesten kanssa sen sijaan oli tavanomaista, mielikuvituksetonta vatsantäytettä. Tattipasta pääruokana ei myöskään ihastuttanut, oli liian öljyistä ja vielä mautontakin.
Marina Palacen perua oleva club-sandwich todella yllätti. Normaalin kuorrutetun leivän paistetulla kananmunalla sijaan olikin 4 leivän annokset leikelty vartaaseen, jäähtyneinä ja kuivina. Annos oli kooltaan varsin runsas.
Kevyehkö ja maukas 2004 Sangiovese sopi mainiosti läpi kaikkien valittujen aterioiden.
Hintoja pitivät nuukaksi tiedetyt iskurit pääosiltaan kohtuullisina, varsinkin kun 10% omistaja-asiakas etu voitiin ottaa huomioon hotelliketjun omistajan jäsenillä.
Arvostelu: (pisteet 1-5, laskettuina keskiarvoina)
1) Ravintolan yleisilme: 2,0
2) Kattaukset: 3,0
3) Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus: 2,8
4) Ruoka- ja viinilista: 2,5
5) Annokset (maku, ulkonäkö, raaka-aineet): 2,6
6) Hinta/laatu: 3,2
Yhteispisteet: 16,1/30
Slowarit olivat joka tapauksessa kovin ihastuneita paikan avaamisesta ja syvä yksimielisyys vallitsi Kuusikon kesken siitä, että Auroralla ja koko hotellilla ovat kaikki menestyksen avaimet käsissään. Mutta työtä se vaatii. Henkilökunnalla tuntuu olevan yritystä ja halua saada paikka kukoistukseen. Saimme jopa pienen ex-tempore esittelyn uusista, vielä keskeneräisistä hotellin kokous- ja saunatiloistakin
Ymmärrystä sai osakseen myös alun kankeus. SAS Radisson ja Aurora ovat juuri avanneet ovensa pitkän remontin jälkeen ja kaikki on vielä hieman ”vaiheessa”. Ent. Marina Palace on Turun parhaalla paikalla ja varmasti asiakkaita tulee joka tapauksessa riittämään.
Hotelliketjun imago ja standardit ovat varmasti vaikuttaneet tilojen suunnitteluun, eivätkä aina välttämättä hyvään suuntaan. Marina Palacen entinen ylellisyys ja avaruus ovat selvästi vähentyneet. Aurajokinäkymiä ei ole oikein osattu soveltaa asiakkaitten iloksi. Ihmetystä herätti myös, ettei vanhaa Submarina yökerhoa aiotakaan hyödyntää.
Slowareiden aina valpas iskuryhmä Kuusikko oli salaisista lähteistään, kuten mm. Turun Sanomista saanut vihiä, että vanha kunnon Marina Palace on palannut henkiin, uudella nimellä kylläkin. Avajaiset oli pidetty, eli ovet avattu nälkäiselle ja janoiselle rahvaalle tungeksia sisään. Siispä mekin. No, viralliset avajaiset Turun kermalle pidettiin vasta viime viikolla, jolloin leikattiin nauhoja ja pidettiin puheita posket punaisina.
Tietysti on oma riskinsä mennä arvioimaan uuden karheaa paikkaa, jossa on kaikki lähes valmista ja vähintään lievää hapuilua kuitenkin odotettavissa. Mutta päätimme ottaa sen riskin, vaikka sitten pitäisi tehdä uusintaisku.
Aurora ja SAS Radisson ovat Turun parhaalla paikalla, osa kaupungin komeaa julkisivua Aura-joelle päin. Kummastelua herättivät iskureissa ravintolasalia ympäröivät verhot, joista ei oikein nähnyt sisälle, mutta ei myöskään ulos. Samalla harsomaisella verhomateriaalilla oli yritetty lieventää hotellin aulan kaltaista yleisvaikutelmaa ja lisätä intiimiä kodikkuutta, mutta tulosta ei pidetty kovin onnistuneena.
Sisääntuloa vaatenaulakoille saliin reunustavat juoma- ja lasivarastot ja ahtaan kulkuväylän toisella puolella kylmä antipasto- / tapaspöytä. Kylmäpöydän takana on avonainen keittiö nykyvirtausten mukaisesti. Kylmäpöydän sijoitus herätti jonkin verran kritiikkiä, jopa hygieniankin vuoksi.
Hotelliaula-tyyli jatkuu myös kattauksessa, pelkistettyä ja kulutusta kestävää ja hyvin tarkoituksenmukaista. Kauniit viinilasit herättivät ihastelua, kuin myös sormisuolakupit. Olisiko niissä pitänyt olla pikkulusikat?
Tarjoilu oli ystävällistä, mutta hieman verkkaista ja hajamielistä. Ruoat tuotiin pöytään kovin eriaikaisesti. Asiantuntemus tarjolla olevista ruoista oli kohdallaan, viinien osalla oli pientä hapuilua. Kattaus täydennettiin ruokia odotellessa italialaisittain leivillä ja öljyllä.
Auroran suppea ja sekava ruoka- ja viinilista herätti kovasti keskustelua ja ihmettelyä. Siinä riitti lukemista pitemmäksikin aikaa, mutta lopulta piti vain todeta, että vaihtoehtoja on kovin niukalti. Valokuvat annoksista saattaisivat olla paikallaan. Auroran tavoitteena lienee olla paremminkin italialaistyypinen ”välipalapaikka” kuin illallisravintola. Tässä imagon varmentamisessa on jo aihetta uusintaiskuunkin.
Suppeasta menusta löytyi kuitenkin erilaisia annoksia, eli ei tilattu samaa kuin naapurille. Alkuruokana oli mm.Välimeren kala-äyriäiskeitto, mutta bouillabaisse´n tapaisen keiton sijaan tulikin aneeminen liemi. Keittoliemi oli maukas, sen sijaan luvattuja meren eläviä oli yksi pala kutakin, ikään kuin näytteeksi. Toinen alkuruoka vaihtoehto oli etanat, jotka olivat liian kypsiä ja sitkeitä kummallisesti maustettuja. Kermainen tattikeitto sen sijaan sai suorastaan ylistäviä lausuntoja.
Pääruokana ollut kana-penne-pasta oli normaalin maukkaan italialainen niin kuin pitääkin tomaattikastikkeineen. Grillattu kanaleike oli tuore ja maukas ja pikku palaset gorgonzolaa sopivat hyvin lisukkeeksi. ”Laihduttajan kana” lämpimien vihannesten kanssa sen sijaan oli tavanomaista, mielikuvituksetonta vatsantäytettä. Tattipasta pääruokana ei myöskään ihastuttanut, oli liian öljyistä ja vielä mautontakin.
Marina Palacen perua oleva club-sandwich todella yllätti. Normaalin kuorrutetun leivän paistetulla kananmunalla sijaan olikin 4 leivän annokset leikelty vartaaseen, jäähtyneinä ja kuivina. Annos oli kooltaan varsin runsas.
Kevyehkö ja maukas 2004 Sangiovese sopi mainiosti läpi kaikkien valittujen aterioiden.
Hintoja pitivät nuukaksi tiedetyt iskurit pääosiltaan kohtuullisina, varsinkin kun 10% omistaja-asiakas etu voitiin ottaa huomioon hotelliketjun omistajan jäsenillä.
Arvostelu: (pisteet 1-5, laskettuina keskiarvoina)
1) Ravintolan yleisilme: 2,0
2) Kattaukset: 3,0
3) Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus: 2,8
4) Ruoka- ja viinilista: 2,5
5) Annokset (maku, ulkonäkö, raaka-aineet): 2,6
6) Hinta/laatu: 3,2
Yhteispisteet: 16,1/30
Slowarit olivat joka tapauksessa kovin ihastuneita paikan avaamisesta ja syvä yksimielisyys vallitsi Kuusikon kesken siitä, että Auroralla ja koko hotellilla ovat kaikki menestyksen avaimet käsissään. Mutta työtä se vaatii. Henkilökunnalla tuntuu olevan yritystä ja halua saada paikka kukoistukseen. Saimme jopa pienen ex-tempore esittelyn uusista, vielä keskeneräisistä hotellin kokous- ja saunatiloistakin
Ymmärrystä sai osakseen myös alun kankeus. SAS Radisson ja Aurora ovat juuri avanneet ovensa pitkän remontin jälkeen ja kaikki on vielä hieman ”vaiheessa”. Ent. Marina Palace on Turun parhaalla paikalla ja varmasti asiakkaita tulee joka tapauksessa riittämään.
Hotelliketjun imago ja standardit ovat varmasti vaikuttaneet tilojen suunnitteluun, eivätkä aina välttämättä hyvään suuntaan. Marina Palacen entinen ylellisyys ja avaruus ovat selvästi vähentyneet. Aurajokinäkymiä ei ole oikein osattu soveltaa asiakkaitten iloksi. Ihmetystä herätti myös, ettei vanhaa Submarina yökerhoa aiotakaan hyödyntää.
Tuesday, February 21, 2006
Parilla
PARILLA- ravintola ”isoon” nälkään
PARILLA steak housepp. 02 4808 9219
Läntinen Pitkäkatu 1, 20100 Turku
p. 02 4808 9219
Ravintolapäällikkö Tomi Mattila
www.parilla.fi
Hesburger-ketjun uusi steakhouse-tyyppinen PARILLA-ravintola linja-autoaseman kupeessa oli testausryhmämme kohteena helmikuun kylmänä pakkasiltana. Sisään astuessa ravintola tuntui lämpöiseltä, vaikutelman ilmeisesti antoi heti vastaantuleva takka (tosin varustettu sähköpuilla) ja sisustuksen onnistunut värivalinta. Asiakkaat toivotti tervetulleeksi reipas tarjoilija. No, nälkä, kun oli, ryhmä kävi heti asiaan eli alkoi tutkia ruokalistaa. Yhtä mieltä oltiin, että ruokalista oli selkeä ja järeää steak-house tyyliä. Härkää oli tarjolla neljässä eri annoksessa (suurin pihvi kooltaan 500g), lisäksi tarjolla oli lammasta, possua ja kanaa. Paahdettua nieriää oli tarjolla kalavaihtoehtona. Ryhmämme tilasi possun ribs’ejä, sitruuna-rosmariinimarinoitua lampaankaretta ja häränpihviä (200g) marmori ulkofileestä. Viinilista oli ryhmän mielestä ”turhan” niukka, valittavana oli kolme punaviiniä ja kolme valkoviiniä. Ns vanhan maailman viinien puuttuminen listalta koettiin puutteeksi. Tarjoilija oli asiantunteva ja keskusteli reippaasti pöytäseurueemme kanssa niin ruoka- kuin viinilistaan liittyvistä aiheista. Mukava yllätys oli se, että ruokaa odotelessa tarjoilija kantoi pöytään alkupalat, vaikka varsinaista alkupalaa emme listalta tilanneetkaan. Tarjolla oli maukasta talon tomaattileipää aiolin kera. Valitut ruoka-annokset näyttivät kaikki mustanpuhuvilta ja annosten runsaus sai naisväen huokaamaan ne nähtyään. Possun ribs’it lohkoperunoineen todettiin herkullisksi, lampaan kareen erinomaista makua kiitettiin ja häränpihvin kypsyys ja maku olivat kohdallaan. Tummat kastikeet todettiin maukkaiksi. Tarjoilijan suosittelema täyteläinen aussi-viini (Yalumba Shiraz) sopi ruokiin hyvin. Testausryhmämme antoi annoksista hyvät pisteet ( 4/5). Arvostelu kattaa annoksen maun, ulkonäön ja raaka-aineet. Niin ikään ravintolan hinta/laatu-suhde tuntui olevan kohdallaan, pisteet 4/5. Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus ansaitsi myös kiitosta. Totesimme, että ravintolassa on reilun meiningin tunnelma, jossa ei turhia hienostella, mutta siellä saa hyvää ja maukasta ruokaa
PARILLA steak housepp. 02 4808 9219
Läntinen Pitkäkatu 1, 20100 Turku
p. 02 4808 9219
Ravintolapäällikkö Tomi Mattila
www.parilla.fi
Hesburger-ketjun uusi steakhouse-tyyppinen PARILLA-ravintola linja-autoaseman kupeessa oli testausryhmämme kohteena helmikuun kylmänä pakkasiltana. Sisään astuessa ravintola tuntui lämpöiseltä, vaikutelman ilmeisesti antoi heti vastaantuleva takka (tosin varustettu sähköpuilla) ja sisustuksen onnistunut värivalinta. Asiakkaat toivotti tervetulleeksi reipas tarjoilija. No, nälkä, kun oli, ryhmä kävi heti asiaan eli alkoi tutkia ruokalistaa. Yhtä mieltä oltiin, että ruokalista oli selkeä ja järeää steak-house tyyliä. Härkää oli tarjolla neljässä eri annoksessa (suurin pihvi kooltaan 500g), lisäksi tarjolla oli lammasta, possua ja kanaa. Paahdettua nieriää oli tarjolla kalavaihtoehtona. Ryhmämme tilasi possun ribs’ejä, sitruuna-rosmariinimarinoitua lampaankaretta ja häränpihviä (200g) marmori ulkofileestä. Viinilista oli ryhmän mielestä ”turhan” niukka, valittavana oli kolme punaviiniä ja kolme valkoviiniä. Ns vanhan maailman viinien puuttuminen listalta koettiin puutteeksi. Tarjoilija oli asiantunteva ja keskusteli reippaasti pöytäseurueemme kanssa niin ruoka- kuin viinilistaan liittyvistä aiheista. Mukava yllätys oli se, että ruokaa odotelessa tarjoilija kantoi pöytään alkupalat, vaikka varsinaista alkupalaa emme listalta tilanneetkaan. Tarjolla oli maukasta talon tomaattileipää aiolin kera. Valitut ruoka-annokset näyttivät kaikki mustanpuhuvilta ja annosten runsaus sai naisväen huokaamaan ne nähtyään. Possun ribs’it lohkoperunoineen todettiin herkullisksi, lampaan kareen erinomaista makua kiitettiin ja häränpihvin kypsyys ja maku olivat kohdallaan. Tummat kastikeet todettiin maukkaiksi. Tarjoilijan suosittelema täyteläinen aussi-viini (Yalumba Shiraz) sopi ruokiin hyvin. Testausryhmämme antoi annoksista hyvät pisteet ( 4/5). Arvostelu kattaa annoksen maun, ulkonäön ja raaka-aineet. Niin ikään ravintolan hinta/laatu-suhde tuntui olevan kohdallaan, pisteet 4/5. Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus ansaitsi myös kiitosta. Totesimme, että ravintolassa on reilun meiningin tunnelma, jossa ei turhia hienostella, mutta siellä saa hyvää ja maukasta ruokaa
Subscribe to:
Posts (Atom)