M/S Rudolfina

Päätimme kokeilla M/S Rudolfinan mainostamaa turvallista rantalounasta. Laiva on turvallisesti kiinnitettynä Aurajoen rantaan eikä lähde lounaan aikana mihinkään tyrskyisille risteilyille. Lounas tuntuu suositulta sillä ravintolamessin melkein jokainen pöytä oli varattu. Yleensä tämä on merkkinä siitä, että ruoka on hyvää ja kohtuuhintaista.



Keulaosan pikkupöytiä oli vapaana ja mikä estää siirtymästä tänne nauttimaan kahvista ja digestiivistä.


Lounas oli buffet-tyyppinen, jossa alkupaloina oli tarjolla normaalit saaristolaispöydän kalat ja kylmät lihat salaatteineen. Lämpiminä ruokina oli tarjolla kunnon lihafärssiä ja maksakastiketta. Maksa oli todella maukasta eikä yhtään sitkeää mikä voi tapahtua sitä liikaa paistettaessa. Tunnen keittiömestari Markku Kiisken jo entuudestaan ja tiedän hänen jaksavan valmistaa ruokaa rakkaudella. Viime käynnilläni sain maistella siihen aikaan uutuuskalaa, pangasiusta, jonka ominaisuuksia keittiömestari kehuskeli. Siihen aikaan vielä savustettiin lohi Rudolfinan pienessä keittiössä mutta ilmastointivaikeuksien vuoksi siitä on nyt luovuttu. Savustettua lohta on kyllä yhä tarjolla mutta ne tuodaan valmiina laivalle. Buffet-lounas oli monipuolinen ja maksoi vain 8,60 euroa hengeltä.






Kuvassa keittiömestari Markku Kiiski tuoreiden herkullisten raaka-aineiden kera



Tässä tuleva kokkiopiskelija Jenni Flykart esittelee laivan spesialiteettia eli savustettua lohta.

Komppeli

Mukavan tuntuinen nimi lounasravintolalle. Piti oikein googlettaa, josta kävi ilmi, että Komppeli on makuulaveri, joka on hiukan ylempänä muita. Kyseinen ravintola ei mainosta itseään lehdissä mutta tupa oli silti täynnä kun keskiviikkopäivänä poikkesimme puolen päivän jälkeen lounaalle. Taas tuli mieleen keittiömestareitakin kouluttavan Jori Harasen sanonta "Keep it simple". Sanonta sopi hienosti niin Komppelin sisustukseen kuin ruoka-annoksiinkin. Sisustuksessa ei turhia koristeita löytynyt mutta kaikki tarvittava rekvisiitta oli valmiina palvelemaan asiakkaita. Lounaslistalla oli mureketta, grillileikettä joko suppilovahveroiden tai punaviinikastikkeen ja maustevoin kera. Kalavaihtoehtona oli lohiburgeri. Lisukkeeksi sai valita paistetut-, keitetyt perunat tai muussin. Valitsimme kaikki grillileikkeen muussilla ja ei kestänyt kauaakaan kun saimme eteemme tomaattikeiton mikä lienee paikallinen "amuse bouche". Keitto oli juuri sopivan tulista ja muutenkin oivallisesti maustettua. Seuraavaksi herttaisesti hymyilevä tarjoilijatar toi pöytäämme ison valkoisen salaattikulhon. Salaatti oli normaalia kaalisalaattia mutta rapeudessaan ja tuoreudessaan mieleen painuva.
Grillileike oli porsaan lihaa ja nuijittu tarpeeksi ohueksi, joten mureus oli taattu. Lisukkeena oli pelkästään nappi maustevoita ja vihreitä papuja mikä ainakin minua henkilökohtaisesti miellytti. Olen aina inhonnut erilaisia pavunituja ja kastikkeen pirskottamista, joilla on tarkoitus kai saavuttaa esteettistä näkyvyyttä. Ruoka oli maittavaa ja rakkaudella tehtyä. Näin jälkikäteen tulee mieleen, että muutama patonkin pala olisi ollut paikallaan kauniissa korissa.
Ravintola Komppeli on toimiut toispuol jokkee Martinsillan kupeessa jo vuodesta 1983. Nykyiset omistajat Antti Lavonen ja Jose Salminen ovat olleet vastuussa parisen vuotta. Toivomme heille onnea ja menestystä.


Kuvassa vasemmalla oleva Antti ei hymystä päätellen ole tosissaan lävistämässä kumppaninsa Josen kaulaa.

Navetta

Kuvassa vanhan pihapiirin idylliä
Tallikabinetin kodikkutta
Vanhan kassakoneen kilinä on vaihtunut muovikortin raksutukseen
Irma Kinnunen ja Kimmo Lammi, joiden takana häämöttää vanha urkuharmoni






Turun Raunistulan kaupunginosa on aikaisemmin ollut hiukan epämääräinen maineeltaan. Sieltä käytiin aikoinaan hakemassa pimeää pulloa ja maksullista lempeä. Nykyisin tämä puutaloyhdyskunta on noussut uuteen kukoistukseen. On yllättävä huomata miten vanha maalaismiljöö on säilynyt ihan lähellä Turun keskustaa. Museovirasto on ottanut suojelukohteiksi monet vanhat rakennukset, joista hyvänä esimerkkinä on Konsan kartano. Päärakennus valmistui v. 1880 ja kartano kuului tuohon aikaan Maarian pitäjään. Valtio peri kartanon tilukset v. 1986 ja v. 1994 Ulla Oksanen osti rakennukset, joihin perusti Turun Luontaishoitolan. Hoitola toimii yhä vilkkaasti ja siellä annetaan n. 30 erilaista luontaishoitoa. Rakennuksia kunnostaa ja ylläpitää Konsan perinne-ja kulttuuriyhdistys, jonka aktiivitoiminnasta voit lukea osoitteesta: http://www.konsankartano.net/

Kartanon Navetta on jo kauan toiminut kahvilana ja kokousten pitopaikkana. Noin puoli vuotta sitten sen haltijoiksi tulivat Irma Kinnunen ja Kimmo Lammi. Kävimme testaamassa heidän buffet-lounaansa ja hyväksi havaitsimme. Sekä Irmalla että Kimmolla on vankka ravintolakokemus. Irma hoiti ennen Turun Kaupunginteatterin kahviota ja Kimmo toimi Naantalin seurahuoneella. Kaikesta huomaa, että Navetta on nyt hyvissä käsissä. Ympäristö on säilytetty kodikkaana ja rauhallisena ruokapaikkana. Vaikka paikka sijaitsee hiukan syrjässä on asiakkaita riittänyt. Kaupungin bussit 14 ja 15 pysähtyvät oven eteen ja monet yhdistykset ovat jo huomanneet Navetan kokoustilat. Maakunnista tullaan jopa omilla linja-autoilla Navettaan koska auton voi pysäköidä melkein oven eteen.

Päivittäin on tarjolla joko keittolounasta hintaan 6,50 euroa tai sitten koko buffet pari euroa kalliimmalla hinnalla. Tällä kertaa nautimme maittavan vihanneskeiton lisäksi tuoreen salaattipöydän. Pääruuaksi oli tarjolla juustoista uunimakkaraa ja Lindströmin pihvejä. Lisukkeena valitsimme paistetut perunat. On mukava havaita, että ruoka oli rakkaudella tehtyä. Monesti saa liian kuivaksi käristettyä lenkkiä tai palaneita perunoita mutta nyt ei moitteelle ollut sijaa. Toivottavasti isäntäpari jaksaa pitää tasoa yllä. Kävimme myös Tallin puolella, joka on viihtyisä n. 20 hengelle sopiva kabinetti. Alkoholilupa on parhaillaan vetämässä ja kun se saadaan tulee Tallista oiva paikka missä voidaan tavata viininmaistelun merkeissä.
Suosittelemme lämpimästi paikan päällä lounastamista tai vaikka kupillista hyvää kahvia. Lisätietoa osoitteesta www.kahvilanavetta.fi

Tintå

Kuvissa Lena Modig ja mukavan lukuinen viinilista.


Tinto på svenska on mielestäni ihan mukava nimi uudelle viinibaarille, joka hiljattain ja melko hiljaisesti avasi ovensa Turun Aurajoen rantaan aivan ravintola Blankon ja Aurasillan kupeeseen. Paikka on mitä mainioin ainakin näin kesäaikaan. Siinä kun rantaboulevardin terassilla istuu ei paljon kaipaile Pariisiin. Aurajoki korvaa hyvinkin Seinen vaikkei siinä proomuliikennettä olekaan ja ohikulkevat turistit ovat yhtä jännittävää bongaamista kuin Euroopan metropoleissa.

Kun terassilta siirtyy sisätiloihin, ranskalaisen bistron tunnelma vain kasvaa. Se johtuu etupäässä isolle mustalle taululle liidulla käsin kirjoitetusta viinilistasta ja pöytäliinattomista tukevista puupöydistä, jonka pinnalle ovat piirtyneet useammankin tuopin jäljet. Henkilökunta on kokenutta ja Turun ravintolaelämää laajemminkin kolunneet ammattilaiset. Ravintolapäällikkönä toimii Blankon Jaana Vuorenpää, joka on ollut vaikuttamassa niin monessa Turun yöelämän paikassa (Giggling Marlin y.m.) että ihan hirvittää. Nykyisin Jaanan titteli on kai ravintolaryhmän johtaja. Viinimestarina toimii mukava Lena Modig, joka nimensä mukaisesti hyppäsi rohkeasti uuden viinibaarin hoitajaksi. Lena on myös toiminut Turun eri ravintoloissa (Hermanni ja Koulu) ja opettaja Anu Elomaan tiukan viinimestarikurssin käyneenä omaa vankat tiedot viinimaailmasta. Lenan äidinkieli on ruotsi, joten hän on ollut ehkä vaikuttamassa ravintolansa mukavaan nimeen. Kielitieteellisesti voitaisiin huomauttaa, että tiskin kyltissä samppanja on kirjoitettu hienostuneemmin shamppanjaksi mikä ei taida olla nykykielessä suositeltava tapa.

Ruokapuolta edustavat täytetyt voileivät ja pitsan palat. En ole vielä perehtynyt tarkemmin ruokatarjontaan. Tintålla on erillinen oma keittiö, joten Blankon menuta ei ainakaan sellaisenaan ole tarkoitus toteuttaa. Pieneen nälkään tilasin pizza-palan, joka oli todella maukas. Sitä ei oltu mikrossa lämmitetty vaan "salamanterin" hehkussa mikä teki pohjastakin miellyttävän rapean. Viiniksi nautin alsacelaista, joka typen alla viiniautomaatissa ainakin oli säilyttänyt hyvin tuoreutensa. Automaatti oli säädetty annostelemaan 16 cl mutta jos asiakas haluaa niin 12 cl pitää erikseen pyytää.
Turku tuntuu olevan viinillinen kaupunki kun täällä nykyisin toimii 3 viineihin erikoistunutta ravintolaa: Viinille-baari, ravintola Koulun Viinitupa ja nyt Tintå.
Tervetuloa tutustumaan.

P.S. Havaitsin yllättäen Tintåsta torille kävellessäni, että Aurakatu 3 on perusteilla Fromage Gourmand kauppa. Uteliaana kurkkasin sisään ja kuulin, että liike avataan noin elokuun puolessa välissä ja tarkoituksena on myöhemmin lisätä tarjoukseen ranskalaiset viinit. Myyntiin saadaan ranskalaisia juustoja ja makkaroita Lyonin seudulta. Odotan kiihkeänä koska heidän kotisivunsa osoitteessa: www.fromage-gourmand.fi alkavat toimimaan.

Kauppa avattiin ja käväisin ostamassa 25 euron avajaistarjouksen, joka oli todella hintansa väärtti. Ilmasto ei eka päivänä toiminut mutta omistaja Olga Hirvirinne jaksoi silti urheasti palvella asiakkaitaan.

Enkeliravintola

Turun Enkeliravintola toimii v. 1880 rakennetussa puutalossa. Kari ja Mimi Grönblom pitivät talossa taidenäyttelyitä ja perustivat näyttelytilojen yhteyteen pienen kahvilan v. 1992. Vuonna 1994 oli näyttelyn nimenä "Enkelin suudelma" ja se antoi varsinaisen sysäyksen laajentaa kahvio ravintolaksi. Näin syntyi Enkeliravintola, joka sisustukseltaan on eräs Turun erikoisemmista. Enkeleitä on joka puolella ja vaihtuvat taidenäyttelyt pitävät huolta myös henkisestä ravinnosta. Olen tehnyt useamman haastattelun kaupunkilehti Aamusetiin ja yleensä haasateltavat kutsuttiin lounaalle Enkeliravintolaan, joka silloin jo oli siirtynyt nuoremman sukupolven haltuun. Tällöin ranintolaa pitivät Erkki Rantala ja Timo Rantalaiho. Päätin pitkästä aikaa käydä poikia tervehtimässä mutta yllätyksekseni ravintolassa olikin tapahtunut sukupuolen muutos. Pitokokki Maija Laine oli ottanut ravintolan haltuunsa ja nyt keittiössä hääri Katja Nurmio

ja salin puolella Ritva Lappalainen. Mikään ei onneksi ollut muuttunut. Ympäristö oli yhtä inspiroiva ja tavallinen arkilounaskin tarjoiltiin juhlallisesti pöytiin.
Tarjoiltu salaatti oli tuoreen rapeaa ja juuri sopivasti öljykastikkeella höystettyä.
Tilasin lounasvalikoimasta kunnon pannupihvin mummonmuusilla. Lisukkeena oli raikasta puolukkahilloa ja maustekurkkua. Kunnon ison pannupihvin sijasta oli lautaselle asetettu 2 pienempää mutta maku oli paistettuine sipuleineen todella maukas.

Suolan käytöstä voidaan aina olla eri mieltä mutta sitä saa aina purkista lisää mutta vaikeampi sitä on saada valmiista ruoasta pois. Toivottavasti reilu suolan käyttö viestittää rakastuneesta kokista. Itse join jäävettä mutta maistoin seuralaiseni lasista Vicarage Lane talon uusseelantilaista Pinot Noiria, joka juhlisti pannupihvin arkista makua. Kahvit kuuluivat lounaan hintaan (11 euroa), joka mielestäni oli hyvinkin kohtuullinen ruoan laatuun ja määrään nähden.
Jos haluatte katsastaa ravintolan kotisivut niin sieltä löytyvät niin menut kuin viinilistakin. Osoite on: www.enkeliravintola.fi Onnea ja menestystä uudelle naisenergialle.

Pikku-Pukki

Pikku-Pukin ravintola tuo nostalgisia mielikuvia kaukaisesta nuoruudestani. Siellä tuli vietettyä ylioppilaaksi tulon juhlaa vuonna 1955 ja koska se oli niin miellyttävä paikka osallistuin myös vuoden 1956 juhlallisuuksiin lähinnä soutamalla halukkaita mantereeltä saareen. Ylioppilaat kuljetettiin isolla moottoriveneellä Aurajoen rannasta mutta Pikku-Pukin laiturilta ei ole kuin lyhyt venematka mantereelle, josta laivakelloa kilisyttämällä sai virallisen kyydin saarelle.


Kaikki tämä tapahtui senaikaisissa ravintolatiloissa, jotka nykyään on myyty yksityisomistukseen. Nykyisin Pikku-Pukin ravintolalla ymmärretään entisen Airisto Segellsälskapetin (ASS) pitsihuvilaa, joka rakennettiin jo vuonna 1889. Huvila oli kauan tyhjillään kunnes Rosita Oy:n pariskunta hankki sen itselleen vuonna 1995. Siellä on järjestetty pelkästään yksityisluontoisia tilaisuuksia mutta vihdoin tänä vuonna ravintola on auki yleisölle heinäkuun alusta puoleenväliin elokuuta klo 12 - 18.

Ajoimme autolla Ruissalon rantaan Pikku-Pukkia vastapäätä ja soitimme veneen hakemaan meitä niinkuin joskus ennenkin. Laivakellon korvasi nyt kännykkä.
Nykyinen venekään ei ollut enää puinen kalastajapuksuttaja vaan moderni alumiininen Buster voimakkaalla Evindrude perämoottorilla. Ravintolapäällikkö Taina Salmi otti meidät saarella vastaan ja esitteli mielellään talon historiaa ja ympäristöä. Avajaispäivänä oli kuulemma ollut jo muutamia ryhmiäkin mutta näin toisena päivänä ei meidän lisäksi yhtään asiakasta ollut vielä (klo 12 mennessä) tullut paikalle. Tarjolla oli ainoastaan lohisoppaa ja mittavan tuntuinen kahvipöytä erilaisine leivonnaisineen. Viiniäkin oli saatavilla vain punaista ja valkoista mutta kumpikin niistä on isäntäpariskunnan itse maahantuomaa suoraan Bordeauxista. Valkoinen oli Chateau Cazebonne 2006 Gravesin alueelta ja punainen Chateau de Lisennes vuodelta 2004.
Ihan miellyttäviä viinejä kumpikin hintaan 5 euroa/lasi. Vahinko, että lohisopan lohi ei ollut tarpeeksi tuoreen tuntuista ja vaikutti selvästi makuun. Toivottavasti yhteistyö Turku Touringin kanssa poikii saarelle kotimaisia ja ulkolaisia turisteja mutta vaikka ympäristö onkin erittäin vaikuttava niin kyllä ravintolan tarjouksiin pitää myös kiinnittää enemmän huomiota. Oppia voisi käydä ottamassa vaikka naapurissa mantereen puolella olevasta Pursiseuran ravintolasta.

TPS

Turussa on ainakin kolme tepsiä: Palloseura, Pulloseura ja Pursiseura. Tänään (28.6.2010)oli niin kaunis päivä, että päätimme käydä nauttimassa lounasta Turun Pursiseuran perinteisessä ravintolassa. Ravintolassa on tapahtunut sukupolven vaihdos. Isä Vainio päätti siirtyä 18 vuoden "purjehduksen" jälkeen eläkkeelle ja vastuu siirtyi pojalle Mikko Vainiolle ja yhtiökumppani Marko Olkkoselle.Kuvassa omistajat tuntuvat olevan tyytyväisiä alkaneeseen kauteen. Mikko poseeraa vasemmalla puolen.
Puitteet ovat hienon merihenkiset niinkuin asiaan kuuluu. Itse en ole innokas purjehtija tai muutenkaan merenkävijä mutta voin kuvitella miten mukavalta tuntuu pitkän purjehduksen jälkeen tulla takaisin kotisatamaan ja valmiiseen pöytään.

Lounaaseen kuuluu salaattipöytä, joka oli tavallista mielenkiintoisempi valikoimaltaan. Kaikki oli ensiluokkaisen raikasta ja hyvää. Ehkä kaipaamaan jäi uusia perunoita, joita varmasti olisi tilaamalla saanutkin pöytään. Itse valitsin lämpimäksi ruoaksi paistettua karitsan maksaa, jota harvemmin ravintolassa saa. Maksa oli tehty hiukan venetsialaiseen tapaan sipulin kera. Kastike oli tummaa ja peitti ehkä hiukan maksan hienoa makua alleen. Olisin itse ehkä paistanut maksaa hiukan lyhemmän aikaa, jolloin se olsi jäänyt mehevämmäksi mutta maku oli silti erinomaista. Itse tehty mummon muussi oli todella hyvää sekä silakkapihvien että maksan kanssa. Muut kehuivat silakkapihvejä hyviksi ja mikäpä ne saisi pilalle kun kala on tuoretta ja paisto tapahtuu voilla.

Viinit tilataan Wennercolta, jonka valikoima on tarpeeksi laaja tyydyttämään vaativankin maun. Kalan kanssa sopi hyvin talon suosittelema italialaisen Pasqua talon valmistama kuiva Chardonnay. Jos kiinnostaa niin ravintolalla on hyvät kotisivut, joissa voi vierailla kuolaamassa erilaisten menuehdotusten ja suppean mutta toimivan viinilistan parissa. Osoite on: http://www.turunpursiseuranravintola.com/index.htm

Vaakahuone

Pentti-Oskari Kangas on ideoiden ja perinteiden haltija. Hänen Ukko-Pekkansa on jo vuosia höyrynyt Turun Ja Naantalin väliä, Vaakahuone on joka kesä tarjonut ilmaisia jazz-konsertteja ja edullisia muitakin maallisia nautintoja. Perämiehenä on monta vuotta toiminut menestyksellisesti Petri Hollmen, jonka muutkin perheenjäsenet ovat osallistuneet sekä Vaakahuoneen että Rymättylän Herrankukkaron luotsaamiseen. Yllättäen Petri Hollmen ilmoitti itsenäistyvänsä ja perustavansa oman yrityksen ravintola-alan asiantuntijatehtävissä. Vaakahuone ei enää olekaan kaiket päivät auki vaan arkipäivisin se avataan vasta illan suussa. Onko mikään enää ennallaan ?

Ainakin tänään (18.6.2010)aukaistiin traditionaalinen neitsytperuna ja silli tarjous Vaakahuoneella Aurajoen rannassa. Tätä oli edeltänyt kunnon tempaus Röölän satamassa missä Boy-silliä ja uutta perunaa sai nauttia ilmaiseksi mahan täydeltä. Vaakahuoneella silliä ja uutta perunaa sai mahan täydeltä hintaan 6,90. Mukava todeta, että aikanaan toimittaja Markku Haapion ja Visa Nurmen ideoimat neitsytperunafestivaalit ovat jo saaneet perinteisen luonteen. Sillejä oli eri sorttia toinen toistaan maukkaampia. Uudet perunat olivat ihmeen suuria ja valitettavasti hiukan liikaa kiehuneita ja jauhoisia. Kunnon annoksen kruunasi huurteinen akvaviitti ja Auran olut. Siinä syödessämme päästi höyrylaiva Ukko-Pekka mahtavan höyryvihellyksenja suuntasi kohti Muumimaailmaa. Kunhan kesä edistyy saamme varmaan taas perinteisesti kuulla venäläistä dixie-landia ja Ted Cursonin trumpettia. Mieshän kuuluu jo perinteisiin ja soittaa mieluiten trumpettiaan isossa Herrankukkaron naisten saunassa mutta poikkeaa myös rehevällä olemuksellaan Vaakahuoneen illatsuissa.

Lahden Roux

On testattu näitä turkulaisia ravintoloita joten jo oli aika pistäytyä muuallakin. Olimme vaimoni kanssa menossa Kangasniemelle 70-vuotispäiville mutta päätimme yöpyä matkan varrella synnyinkaupungissani Lahdessa. Ilma oli komia ja Lahti näytti parhaimmat kasvonsa. Kävelyretkemme varrelta löytyi ravintola Roux, jonka nimi heti toi mieleen ranskalaisen bouillabaissen kera tarjottavan valkosipulilta maistuvan majoneesilisukkeen. Ravintola oli vielä päiväsaikaan kiinni mutta siinä tutkiessani ikkunaan ripustettua menuta näkyi ikkunassa iloiset tutun näköiset Päivi Parkkolan kasvot. Teimme Päivin kanssa treffit illaksi ja siihen mennessä oli joukkoon liittynyt jo tuttavapariskunta Turusta, jotka myös ovat entisiä lahtelaisia.
Aloitimme päivällisemme n. klo 18 ja siihen aikaan ei vielä ravintolassa ollut montakaan ihmistä, joten Päivillä oli aikaa esitellä erilaiset menu vaihtoehdot ja suositella niihin sopivat viinit.
Otimme alkudrinkiksi blondisamppanjaa eli Blondel talon Prestige Cuvéetä ja tilasimme kaikki menusuositus nr 3:n


Maalaissalaattia:
Hanhenrintaa, jokirapuja, viiriäisenmunia, varhaisperunaa,
neulapapuja, retiisiä, sokeriherneitä, balsamicovinaigrette


Laavakivigrillattua vasikan entrecôtea etanavoin kera, tomaatilla ja paprikalla maustettua tagliatellea, parmesaanijuustodressing. Tämän kanssa nautimme mukavan kevyttä Grumello-tarhalta Nebbiolo-rypäleistä valmistettua valtellinalaista viiniä, Sassorosso 2006, Nino Negri, Valtellina Superiore

Jälkiruoaksi tuotiin vanhanajan vaniljajäätelöä
ja tuoreita mansikoita, jonka kanssa sopi mainiosti itävaltalainen Nittnaus-talon Beerenauslese, joka on tehty Zweigelt ja Pinot Noir rypäleistä.

Kiitämme Päiviä miellyttävästä ja asiantuntevasta palvelusta. Turhaan ei hänelle ole myönnetty tämän vuoden asiakaspalvelun Pro-patsasta. Jos käytte Lahdessa niin poiketkaa ravintolaan tai jos haluatte nauttia virtuaalisesti heidän antimistaan niin ne löytyvät nettisivuilta www.roux.fi

Indian Curry House

Ohitseni ajoi kaupungilla auto, jonka kyljessä oli intialaisen ravintolan mainos. Luulin, että Turkuun on nyt perustettu toinenkin intialainen ravintola Indiman lisäksi ja googlettamalla löysin sivut: www.indiancurryhouse.fi Päätin mennä pienen iskuryhmän kanssa testaamaan tulokas. Tulokas oli tullut Turun katukuvaan jo n. vuosi sitten mutta koska en useasti käy Puutarhakadulla on se jäänyt minulta huomaamatta. Menimme ravintolaan lounasaikaan (klo 11-15) 28.5.2010. Tänään oli lounaalla vaihtoehtoisesti kanaa, lammasta ja kalaa. Tilasin itse currykanaa ja muut tilasivat lammasta sopivan tulisena. Alkuun kuuluu salaattipöytä ja tänään oli tarjolla myös maukasta vihanneskeittoa. Ravintola hankkii viinioikeudet vasta ensi vuonna joten tyydyimme jääveteen. Lounas oli todella hintansa (7,50 euroa) väärtti ja juuri sopivan tulista mikä intialaisten mielestä mahtaa olla mautonta. Annos tuodaan siististi lokeroidulta metallilautaselta, jossa lisukkeina jogurttikastiketta, linssimuhennosta sekä riisiä. Kahvikin kuuluu samaan hintaan mutta mieleni teki mangolassia, joka toimi mukavasti jälkiruokana.

Haastattelimme ravintoloitsija Hemant Banaulikerin taustaa ja miksi mies on aikanaan rantautunut Suomeen. Hän kertoi tavallisen tarinan miten ensin oli parikin kertaa viettänyt aikaansa turistiviisumin turvin ja sitten kuvioon oli tullut suomalainen vaimo ja niin tämä Goasta kotoisin oleva entinen taksiyrittäjä kiinnittyi Turkuun ravintolanpitäjäksi. Ravintola on oikea perheyritys, jossa apuna hääräävät sivutoimisina työntekijöinä vaimo ja muutkin perheenjäsenet. Ravintola on melko pieni mutta sieltä saa tilattua annokset myös mukaan kotiin vietäviksi. Meillekin pakattiin muutama iso naan-leipä evääksi.

Ruokalistan mukaan pieni keittiö pystyy loihtimaan toinen toistaan eksoottisempia annoksia, joita täytyy käydä joku ilta kokeilemassa. Lounaan puhtaat ja selkeät vaikka mausteiset maut houkuttelevat perehtymään syvemmälle intialaisen keittiön salaisuuksiin.

Samppalinna

Perinteinen Samppalinna on taas avannut ovensa lounasvieraille. On hienoa, että Turulla on tällaisia kesäravintoloita, joihin sopii turistitkin viedä nurkkapatriootin ylpeydellä. Samppalinna on ollut minulle henkilökohtaisesti tuttu paikka jo lapsuudestani saakka. Perheystävämme Alma Nyström oli aikanaan ravintolan omistajana ja hänen Putte poikansa kanssa leikimme hurjia inkkarileikkejä orkesterilavan alla. Putten hurjat leikit päättyivät myöhemmin onnettomasti. Muutettuaan Helsinkiin tämä hurja kaveri jatkoi leikkejään korkeiden rakennusten katoilla, josta hän kohtalokkaasti kerran horjahti ja kuoli pois liian nuorena. Myöhemmin vietin täysikasvuiseksi (21 v.) tuloani Samppalinnassa ja sain ystävältäni Tapani Lyyltä lahjaksi pinon ravintolan tuhkakuppeja. Rikos on jo varmaan vanhentunut koska yhtään tuhkakuppiakaan ei ole enää jäljellä. Menin sitten vuonna 1958 naimisiin Uudessakaupungissa mistä teimme vaimoni kanssa häämatkan Turkuun. Hääpäivän ilta meni Ravintola Itämeren tanssilattialla mutta hääpäivän lounaan söimme Samppalinnassa. Myös kokkikurssini päättymistä juhlimme vaimoni kanssa Samppalinnan salissa.
Turun Osuuskauppa omistaa Teinin lisäksi tämän H.C. Rettigin vuonna 1865 rakennuttaman ravintolapaviljongin. Sen on suunnitellut kaupunginarkkitehti C.J. von Heideken. En tiedä mitä sukua hän oli synnytyslaitos Heidekenin ylilääkärille mutta molemmat ovat jättäneet jälkensä turkulaisuuteen. Samppalinnaa kutsuttiin Rettigin johdosta Rettikaksi ja mukavaa kun siellä nykyisin tarjotaan Rettikan kesäbuffetia hintaan 11,90 euroa. Seurueeni nautti buffetin lisäksi karitsanpaistia, jolle ei kertynyt enempää hintaa kuin 2 euroa eli buffetin ja tämän lämminruokayhdistelmän yhteíshinta oli vain 13,90 euroa.
Viinilistakin oli ihan mielenkiintoinen mutta henkilökunnan (töissä ainoastaan salin puolella Elina ja keittiössä Ville) viinitietämys olematonta. Parannusta on kuulemma odotettavissa kun lähiaikoina tullaan heille järjestämään talon puolesta viinien briifausta.
Toivottavasti TOK satsaa Samppalinnaan lisää henkilökuntaa, sillä oli hämmästyttävää katsella miten näin iso ravintola pyöri lounasaikaan kahden hengen voimin. Ei käynyt kateeksi Elinan työmäärää kun joutui ravintolasalin lisäksi huolehtimaan myös terassilla kauniista kesäpäivästä ja talon antimista nauttivista asiakkaista. Toivon Elinalle ja Villelle lisää apuvoimia sillä tällainen 140 vuotta kestänyt ravintolatoiminta ei saa kaatua henkilökunnan puutteeseen.

Piccola Cantina

Sergio´s ravintola on avannut uuden huoneen vuonna 1787 valmistuneessa puutalossa Aurajoen rannalla. Oikeastaan tämä Piccola Cantina on kahdessa kerroksessa aivan ravintolan vieressä. Alhaalla on pieni kahvilatila ja myyntitiski, josta saa mukaansa kotitekoista jäätelöä ja erilaisia suklaaherkkuja. Portaat johtavat yläkertaan, jossa kodikkaassa takkahuoneessa tarjoillaan lounasta klo 11- 14 välisenä aikana. Yleensä lounasvalikoimassa on pari pastaa ja salaatti valittavana. Tällä kertaa valitsimme spagettia ragu-kastikkeella ja fusillit lohikastikkeella. Kumpikin annos tuli keittiöstä kuumana ja al dente kypsyydellä. Maku oli herkullisen täyteläinen. Viininä nautimme Valpolicellaa ja jälkiruoaksi nauttimamme talon jäätelöannoksen kera Marsalaa ja Zibibboa. Jälkimmäinen on rypälelaatu, joka paremmin tunnetaan nimellä Moscato di Pantelleria. Kumpikin sopi mainiosti jäätelöannoksen kera, jossa isännän valinnan mukaan oli sekoitettuna vadelma ja mansikkajäätelöä. Ravintolan omistavat 3 kaverusta, jotka tuovat itse maahan erilaisia herkkuja ja viinejä suoraan Italiasta.

Le Soleil

Naantalin kylpylä avasi uuden ravintolan nimeltään Le Soleil. Viitannee Naantalin kuuluisaan aurinkoon. Päätimme mennä tutustumaan tähän tulokkaaseen ja marssimme määrätietoisesti kylttien johdattamana paikalle. Sali oli kovin hiljainen ja joku kiireinen henkilökuntaan kuuluva ilmoitti ravintolan olevan kiinni ja lounasta tarjoiltavan viereisessä buffet-ravintolassa. Menimme tarkistamaan buffet-puolen, josta saimme tietää, että kyllä à la carte puoli toimii myös uudessa ravintolassa näin päiväsaikaan. Ei muuta kuin takaisin vaikka väkisin ja niin olimme ainoa seurue koko isossa ravintolassa ja pöytämme sijaitsi upealla merinäköalapaikalla.
Kahden ruokalajin lounas maksoi 22 euroa ja annokset oli suoraan valittu ravintolan menu-listasta. Vaimo tilasi alkuruoaksi mozzarella-rucola salaatin, jota kehui hyväksi. Itse otin lohipastrami-annoksen, joka tuotiin jäähdytetyllä laavakivellä. Ihan kiva keksintö kun on tottunut joskus saamaan kuuman pihvin vastaavasti tarjottuna. Lohi oli maukasta ja wasabi-kastike ei liialla väkevyydellä sen makua peittänyt. Mukana oli myös kivoja pieniä hapanleiläkrutongeja ja mätiä. Talon oma leipä oli tuoretta ja maukasta.Kivana dippinä oli pöydässä myös laakealla maljalla oliiviöljyä ja balsamicoa, johon sai topattua leipää alkupaloiksi
Pääruokana valitsi vaimo paistetun siian vihannespedillä lisukkeina kukkakaali-currypyree ja kasvisragu. Itse innostuin ankanrinnoista, jotka olivat taitavasti kypsytetty ja maultaan loistavia. Lisukkeena kurpitsapyreetä. Vaimoni piti kovin Alsacen Schoffitin viinitalon Gewürztraminerista (Lieu-Dit Harth 2006), joka tuoksui mahtavasti ja oli kullankeltaista väriltään. Lasillinen (12 cl) maksoi 6,24 euroa, jonka rinnalla jäävedestä laskutettava 2,50 euroa tuntui kohtuuttomalta.
Tarjoilu pelasi loistavasti mutta sitä on vaikea arvostella koska olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Kokkipojat (kuvassa vasemmalla Timo Riikonen vierellään Jarno Saarinen)suostuivat kuitenkin tulemaan esiin koloistaan ja heidän vuokseen toivomme ravintolalle lisää asiakkaita myös lounas- ja illallisaikojen ulkopuolella.

Wanhan Paronin Kellari

Turussa avattiin 8.3.2010 uusi ravintola nimeltään Wanhan Paronin Kellari. Kävimme tutustumassa paikkaan heti lounasaikaan. Tilat olivat mahtavat mutta matalat eli varoitus sisäänkäyntiportaikossa on hyvinkin tarpeen. Paljaat puhtaat tiiliseinät ja rustiikkinen kalusto antaa paikalle oivaa tunnelmaa. Keittiö on mukava avokeittiö, jossa keittiömestari Pasi Jämä ja kokki Aleksi Söderström hääräsivät aivan julkisesti. Lounas oli maittava eli 9 euron hinnalla sai kunnon salaatit ja/tai pinaattikeiton eturuuaksi, pääruokana oli kaalikääryleitä ja/tai sianniskaa maukkaalla kermakastikkeella, jälkiruokana makea rahka, jossa maistui valkosuklaamössö. Tämän kera vielä kuppi kahvia. Toivomme hartaasti, että tuohon hintaan tasoa pidettäisiin samanlaisena vielä kauan.
Juomina kuului lounaaseen normaalit maitotuotteet ja kotikalja. Viinin ystäville oli ainoana viininä laseittain saatavissa chileläistä Keskon ja Altian toimittamaa Ronciereä. Viinilista oli muutenkin melko lyhyt mutta toivottavasti se elää asiakaskunnan mukana. Viinilistan ulkopuolelta löytyi 10 vuotista Tawny Portia, josta veloitettiin näppituntumalla 5 euroa/8cl. Paikka tuntui kodikkaalta ja ainakin toistaiseksi henkilökunnalla oli hyvä henki päällä. Voit käydä tutustumassa paikkaan osoitteessa: http://wpk.fi/

Turun Upseerikerho

Remontin takia oli upseerikerhon ravintola pitkän aikaa Vänrikinkadun aliupseerikerhon tiloissa. Hiljattain se pääsi palaamaan takaisin vanhaan jykevään kivikasarmin kellariin Kaivokadulle. Kasarmi valmistui v. 1870 ja sen nykyiset ravintolatilat ovat tietääkseni olleet aikanaan hevostalleina. Sotilaallisesta luonteestaan huolimatta on ravintolan sisustus viihtyisä vaikka seinät kaikuvat yhä samoin kuin aikanaan kavioiden ja saappaiden äänistä. Entinen rauhallinen baaritila on saanut väistyä modernimman ruokalinjan tieltä. Kun ennen upseerit ja muut asiakkaat nauttivat totejaan baarin pyöreissä pöydissä käy samoissa tiloissa nyt lounasaikaan etupäässä yliopiston väkeä noutamassa päivittäisestä lounasvalikoimasta mieleisensä annoksen. Lounas taitaa olla Turun edullisimpia sillä salaattipöydän kera maksaa lämminruoka vain 5,70 euroa.
Seurueemme valitsi maukkaiden salaattien lisäksi sinihomejuustoista lihapataa, joka todettiin ihan kotiruoan veroiseksi. Valittavana olisi ollut samanhintaiset kasvisruoka tai lämmin makkarakeitto. Juomina maito, piimä tai kotikalja. Emme ihmettele, että lounas on tullut niin suosituksi. Tiloissa järjestetään yhä yksityistilaisuuksia ja catering palvelu ulottuu laajemmallekin.

Henkilökunta pyytää käymään peremmälle.

http://www.turunupseerikerho.fi