Teerenpeli

Turussa avattiin muutama viikko sitten ravintola Teerenpeli vanhan Hallman-yhtiöiden Konttorin paikalle ihan kauppatorin kulmille ja Börssiä vastapäätä. Konttori ei oikein tuntunut menestyvän hienosta ideastaan huolimatta. Toivokaamme Teerenpelille parempaa tulevaisuutta täällä vaikeassa Turun ravintolaviidakossa.
Uusi ravintola ei ollut paljonkaan muuttanut tilaratkaisuja. Baaritiskin poistaminen ja sijoittaminen uuteen paikkaan oli hieno uudistus. Tilasta tuli heti avarampi ja vaikuttavamman näköinen. Ravintola kuuluu yritysryppääseen, jolla on samantyyppisiä ravintoloita Lahdessa, Tampereella, Helsingissä ja nyt myös Turussa. Ravintolasta saa etupäässä tuotteita omasta panimosta ja tislaamosta. Viiniystävällekin on tarjolla muutama ihan mukava argentiinalainen ja austraalialainen viini laseittain ja kohtuu hintaan. Lisätietoja voit katsoa kotisivuilta osoitteesta: www.teerenpeli.com/ Ruokapuoleen ei ole kovin paljon panostettu. Saatavilla on kuitenkin erilaisia salaatteja ja lämpimiä voileipiä.
Kävimme ravintolassa lounasaikaan, jolloin asiakkaita ei siellä ollut kuin muutama. Baarimestarin mukaan paikka on kuitenkin suosittu varsinkin iltaisin. Ainoana henkilökuntana häärivä baarimestari toimi kokkina, baarimikkona ja tarjoilijana niin joustavasti, että kyselin uteliaisuuttani miehen aikaisempaa työpaikkaa. Se oli ollut Ilkka Joukasen omistama Mallaskukko mikä selittää hyvän koulutuksen.
Itse kokeilin talon omaa Onnenpekka lageria, joka mielestäni oli erittäin maukas ja nautittava. Yllätyksen tuotti myös kokeilemamme talon oman tislaamon tuottama 6 vuotta vanha single malt whisky. Mielestäni se veti hyvin vertoja skottilaisille tuotteille.
Teerenpelistä jäi päiväsaikaan erittäin miellyttävä vaikutelma. Pitää käydä vielä joskus illalla katsomassa mitä peliä ne teeret siellä oikein pitävät.

Cindy

Cindy mainosti lounastaan, joten pitihän se käydä nauttimassa. Cindy on ravintolalaiva Aurajoen Itäisellä rannalla Samppalinnan alapuolella. Se kuuluu Ilkka Joukasen junailemaan Restile Groupiin, johon lisäksi kuuluvat ravintolat Tomate ja Mallaskukko. Joukanen on kouluttanut itsensä viinimestariksi ja jatkanut opintojaan viinipro kurssilla mikä tietenkin näkyy omaperäisessä viinilistassa. Hän tuo itse maahan muutamia mielenkiintoisia viinejä, joita kannattaa jo sinänsä käydä maistamassa. Ravintola järjestää myös viini-iltoja, joista seuraava on "juustot ja viini" teemalla nyt syyskuussa.
Kävimme lounaalla 2.9. noin puolen päivän maissa. Meidän lisäksemme ei ollut kuin yksi pariskunta toisessa pöydässä. Viikon lounaslistalla oli 3 erihintaista vaihtoehtoa: katkarapusalaatti, siannoisetit tai pippuripihvi. Vaihtoehtona myös alkupala tai jälkiruoka. Itse valitsin graavattua lohta alkuun ja salaatin pääruoaksi. Seuralainen nautti siannoisetit ja jälkiruoan. Molemmat vaihtoehdot tuntuivat mukavilta. Raaka-aineet tuoreita ja annokset rakkaudella tehtyjä. Salaatti maksoi 9,80 ja noisetit 15,00 euroa.





Ravintolapäällikkönä toimii myös viinimestari Päivi Valkonen, joten asiantuntemusta riittää.

Le Porc Bistro

Vihdoin on kauan odotettu "sika"-ravintola avattu Martinkadun varrelle. Tätä ovat turkulaiset jo odotelleet keväästä saakka. Avajaisia pitkitti vesivaurio, jonka korjaaminen vie tunnetusti aikaa ja rahaa. Ravintolaa emännöi vät ja isännöivät Tampereella n. 8 vuotta "Hella ja Huone" ravintolaa vetäneet Montgomery ja Sanna Dahl. Tampereen ravintola oli ranskalaistyyppinen ja niin on tämä Turunkin kuten nimestä jo voi päätellä. Ravintola on pieni mutta kodikas. Menu on ruokahalua herättävä ja edullinen hinnoiltaan. Talo tuottaa maahan myös kaikki viininsä, jotka myös seuraavat edullista linjaa. Mikä mainiointa niin menu-listaan on merkattu ruokalajien kohdalla numerot, jotka viittaavat yhteensopiviin viineihin.

Tilasin alkuruoaksi Lyonin salaatin ja pääruokana simpukoita. Molemmat olivat herkullisia mutta hiukan ihmetytti simpukoiden eri koko. Oli isoa ja komeaa mutta myös pikkuriikkisiä ja kuivahtaneita. Simpukat tulevat kuulemma Ruotsista, joten luulisi heidän pystyvän ne standardisoimaan. Vaimoni tilasi pelkästään ankan kinttua eli Confit de canard, jota kehui maukkaaksi. Seurueemme käsitti lisäksi vain yhden muun jäsenen iskuryhmästä. Hän tilasi luomunaudasta tehdyn jauhelihapihvin Steak haché. Pihvi oli kuulemma rakkaudella tehty ja lisukkeet bearnais-kastike ja oikeat ranskalaiset hyvin tehdyt. Viinisuositukset (Cotes du Rhone Village ja Pinot Noir Burgundista) olivat kohdallaan.

Kävimme tänään ravintolan lounaalla koska eräs toimittaja Hesasta halusi tehdä jutun Slow Food-liikkeen sopivuudesta ravintolan pidossa. Lounas on ranskalaiseen tapaan ilmoitettu liitutaululla. Tänään oli tarjouksessa Quiche Lorraine ja vaihtoehtona paahdettua porsaan paistia. Ainakin tilaamani porsas oli hintansa (8,70 euroa) väärti

China & Thai Palace

Arkkitehti Benito Casagrande on omistautunut säilyttämään Turun vanhoja rakennuksia. Viimeisin valloitus on Kauppiaskadun alapäässä oleva kirjastokorttelin hieno vanha kivirakennus, jonka kellarissa taitaa Turun Puhelimella vieläkin olla piuha poikineen. Nyt rakennusta on renoveerattu pieteetillä ja ensimmäisinä on siihen muuttanut kaksi ravintolaa, Smör ja China & Thai Palace. Smörin sisäänkäynti on rantakadun puolelta ja itämaiseen ravintolaan astutaan Kauppiaskadun puolelta.
Ravintolassa on näytteillä itämaista rekvisiittaa, tauluja ja vaaseja mutta jotenkin ravintolan ilme on vielä hakusessa. Taustan itämainen musakka soi niin hiljaa, ettei se ruokailijoita häiritse. Lounasaikaan ei ravintolassa ollut kovinkaan monta ihmistä mutta kun hinta/laatu suhde tulee tunnetuksi luulisin asiakkaita riittävän.
Mielenkiintoista on yhdistää thaimaalainen ja kiinalainen ruoka vaikka täytyy myöntää, etten niitä vielä toisistaan erota. Ennenkuin lähdette tänne itämaiselle kulinaariselle retkelle niin suosittelen ennakointia ravintolan kotisivuilla osoitteessa: www.chinathai.fi Siellä on selvästi eroteltu kiinalaiset ja thaimaalaiset annokset. Mielenkiintoisena yksityiskohtana ovat molemmista maista tuotetut oluet: Singha Thaimaasta ja Quing Dao Kiinasta. Erikoisuutena on myös tarjolla kiinalaista viiniä, Dragon Celesteä. Punainen on tehty Cabernet Sauvignonin ja Cabernet Francin seoksesta, valkoinen Chardonnaystä ja rosé Merlosta.


Lounaaksi on tarjolla buffet, jossa on todella kokeilemisen varaa. Hintaan 8,50 euroa saat kerätä lautasellesi erilaisia itämaisia herkkuja, eri tavoin valmistettua kanaa, nautaa, friteerattuja meren eläviä, vihanneksia. Kaikki nämä sopivan pikantiksi maustettuina. Alkukeitto, salaattipöytä ja riisi kuuluvat tietenkin asiaan ja aterian päättää kupillinen kahvia.


Kodikkuutta luo hyväntuulinen henkilökunta, jonka nimiä en yritäkään muistaa mutta tässä kuvassa heistä on esillä ainakin kaksi.

Daphne

Voitin seniorien viikkokilpailun golfissa ja palkintona oli lounasseteli Ravintola Daphneen. Käytin palkintoni viemällä myös vaimoni kyseiseen ravintolaan arkipäiväiselle lounaalle. Olin käynyt ennenkin tässä Forum Marinumin yhteydessä sijaitsevassa merihenkisessä ravintolassa. Turkulaiset voivat olla ylpeitä siitä, että historiallinen purjelaiva on saanut näin hienon paikan esitellä sulojaan. Olisi toivottavaa, että laivan historiasta olisi saatavilla jonkinlainen brosyyri useammallakin kielellä turisteja varten. Koska sitä ei ole saatavilla edes suomeksi panen tähän suoran lainauksen Googlesta kaivamastani tekstistä:

"Tämän moottoripurjehtijan suunnitteli insinööri Jarl Lindblom ja se rakennettiin Turun Veneveistämöllä, Ruissalossa vuonna 1935. Daphne oli alun perin kuunari ja takiloitiin ketsiksi vasta 1940-luvun puolivälissä. Kirjailija Göran Schildt osti veneen 1947, ja vei sen Pohjanmeren ja Ranskan jokireittien kautta Välimerelle. Hän julkaisi vuosina 1949–84 kahdeksan Daphnen matkoista kertovaa kirjaa, joiden kautta vene tunnetaan laajalti Euroopassa ja USA:ssa. Se kunnostettiin Itä-Uudenmaan kansanopiston veneenrakennuslinjalla Loviisan Kuggomissa. Kunnostukseen käytettiin 4500 työtuntia ja korjaus valmistui helmikuussa 2001. Daphnen omistaa Forum Marinum –säätiö".

Ravintola on eräs Turun Osuuskaupan monista yrityksistä ja ruoasta vastaa Hamburger Börsin keittiö. Tänään oli valittavana keittolounas (gulassikeitto) 7,70 euroa. Normaalilounaaksi 9,50 eurolla oli valittavana metsästäjänpihvi tai broilerilasagne. Kaikkiin vaihtoehtoihin kuului lisäksi runsas salaattipöytä ja jälkiruoaksi munkkikahvit. Erikseen saattoi valita myös kalapöydän, joka sekin oli houkuttelevan näköinen. Salaattipöydän antimet olivat kaikki tuoreita ja kastikelisukkeet herkullisia. Otimme kumpikin lämpimänä vaihtoehtona metsästäjän pihvin, jonka kanssa tarjottu sekasienikastike oli todella herkullista. Munkin sijasta otin jälkiruoaksi gulassikeittoa, jossa mielestäni oli aitoa unkarilaista makua. Ruoka oli maukasta kotiruokaa ja hinta hyvinkin kohtuullinen. Siksi varmaan näin sateisena arkipäivänä ravintola alkoi täyttyä jo klo 12 jälkeen.

Talon viininä sai laseittain viittä erilaista Chenetiä, jotka varsinkin asiakasomistajille olivat erittäin edullisia. Viinilistalta löytyy kuitenkin muutamia paljon mielenkiintoisempiakin juomia kuten Chablis les Vieilles Vignes, 100%Savatiano rypäleistä valmistettua kreikkalaista Lac des Rochesia, Bourgogne Pinot Noiria tai Amarone della Valpolicella Classicoa. Valitettavasti lista ei mainitse monistakaan viineistä tuottajaa tai vuosilukua, joten niistä on kyseltävä erikseen. Varsinkin italialainen Amarone hintaan 39,90 jäi kaivelemaan autoilijan mieltä.


Jos kaipaat lisätietoa niin katso: http://www.hamburgerbors.fi/daphne

Smör

Hassu nimi ravintolalle mutta kun sen omistaa porukka nimeltään Voiveljet Oy niin nimi tulee ymmärrettävämmäksi. Turkuun avattiin heinäkuussa kauan odotettu ravintola vanhaan jokirannan kirjastokortteliin. Kiinteistön omistaa arkkitehti Benito Casagrande ja Matti Nurmi yhtiö. Vanhoja holveja on pieteetillä säilytetty ja saatu näin ravintolalle upeat puitteet. Paavo Nurmen muistoa on kunnioitettu ristimällä kabinetit olympialaisten nimillä missä aikanaan Paavo teki Suomea tunnetuksi.

Poikkesin vaimoni kanssa lounaalle lauantai päivänä mutta lounasta tarjotaan vain arkipäivisin ja niin jouduimme valitsemaan annokset à la carte listasta. Mukava yllätys oli kun meille tarjoili samalta viinimestarikurssilta valmistunut Marjo Heinonen. Päätimme tilata vain alkuruoan ja vaimoni valitsi listalta ankkaterriiniä, perunasalaattia ja karviaishilloa (11,00 euroa).

Itse otin hiillostettua marinoitua lohta, savulohipastramia ja hernepyrettä (9,00 euroa). Juomina talon omaa kaasutettua vettä, Barbera d´Astia ja lahtelaisen pienpanimon vaaleaa lageria.
Olimme todella yllättyneitä ruoan laadusta. Kaikki maut sointuivat hyvin keskenään ja annokset olivat jopa visuaalisesti nautittavia. Tästä innostuneina päätimme vielä tilata yhteisesti jälkiruoka-annoksen "puoli tusinaa suklaata" (9,00 euroa).
Kun sen kanssa vielä nautimme Reciotto di Soavea niin loppukliimaksi oli täydellinen.
Tämän tunnustelun jälkeen on ilo viedä iskuryhmämme elokuun puolella testaamaan omia makuelämyksiään.

Hermanni

Per-Erik Silverin Hermanni on aina ollut taattua tavaraa. Pärre on aina tilanteen tasalla ja nytkin suosittu lounas tarjoiltiin nimellä Tall Ship Race buffet vaikka laivat eivät vielä olleet edes saapuneet. Söimme vaimoni kanssa kyseisen lounaan, joka 16 euron hintaan oli todella hintansa väärtti.

Kokkina toimi Jukka Arvela, joka on jo kauan ollut Pärren oikeana kätenä. Samana päivänä avattiin myös Unkarin viikko Hermannin viereen ja siinäkin Pärre on mukana Svarte Rudolfin ja Rudolfina-laivojen kipparin Ari Vienosen kanssa. Ostimme myyntikojuista mainioita unkarilaisia tuotteita kuten paprika- ja gulaschitahnaa. Tarjolla oli myös isoja paprikoita, hunajaa, tulista makkaraa ja eri vahvuisia mausteita.

Musiikista huolehti korkeatasoinen dixieland-orkesteri ja myös perinteistä kansanmusiikkia taitava kokoonpano.Suurena miinuksena pidimme kuitenkin sitä, että yleisölle grillattiin suomalaista makkaraa ja juotettiin unkarilaisten viinien sijasta australialaista viiniä.
Tosin kutsuvieraat saivat sentään lasillisen Törleyn kuohuvaa.Ei Hardyn punkku mitään pahaa ole mutta löytyy sitä Unkaristakin hyviä viinejä, jotka paremmin sopisivat Unkarin viikkojen juomaksi.

Villa Rainer

Kävimme ystäviemme Seppälöiden kanssa maistelemassa vierailevan virtuoosin Markus Aremon keitoksia Paraisten Villa Rainerissa. Villa Rainerin rakennutti N.C. Fabricius v. 1913 kesähuvilakseen. Nykyisin se on hotelli- ja kokousravintolana Juke ja Jaana Mäki-Kullaksen hallussa.
Isäntäväki oli kutsunut vierailemaan hiljattain Chez Dominiquen tiloihin perustetun uuden ravintola Carman omistajan ja keittiömestari Markus Aremon, joka lomallaan tekee kaksi vierailua Skärgårdssmak-ravintoloihin ja seuraava vierailu suuntautuu Kylmäpihlajan majakalle 10-11.8.2009.
Kuvassa Markus Aremo ja isäntäväki silminnähden tyytyväisinä. Markuksen tahraantuneesta työvaatteesta kommentoi kollega Aki Wahlmann, sen olevan tyypillinen Michelin tähditetyille kokeille.

Tässä Markuksen tarjoamat vaihtoehdot:

Alussa tarjoiltiin ruokahalun herättäjänä kylmää bataattikeittoa, hummeria ja limevaahtoa

Savustettuja katkarapuja, punajuurta ja piparjuuri creme fraichea
tai
Vasikanrintaa, hernepyreetä ja basilikaa
* * *
Juustolla ja tomaatilla gratinoitua haukimureketta
paahdettua valkosipulikastiketta
tai
Helmikananrintaa, kanttarelleja ja jawapippurikastiketta
* * *
Valkosuklaakreemiä, mansikoita ja sitruunaruohosorbettia
tai
Mustikkapaistos, vaniljajäätelöä ja lakritsisiirappia

Itse valitsin molemmat rinnat ja mustikkapaistoksen. Ei moitteen sanaa vaikka lysti maksoi 49 euroa. Viineinä toimivat hyvin Sancerre les Baronnes 2007, Henri Bourgeois sekä Ch. d´Agassac 2004, AC Haut-Medoc. Villa Raineriin voi käydä tutustumassa arki-iltaisin ja sunnuntailounaalla. Tarkempia tietoja osoitteesta www.villaraineri.fi


Siinä ruokaillessa ehti jo aurinkokin mennä nukkumaan.

Pito-Kaarina

Helena ja Kimmo Heinonen ovat ravintola-alan voimakaksikko. Kimmo on opiskellut keittiömestaritutkinnon lisäksi fine-diningiä mm. Aki Wahlmannin koulutuksessa ja Helena on käynyt Anu Elomaan kovan viinimestarikoulutuksen jälkeen vielä alan jatko-opintoja. Nyt heillä on useampikin kauha sopassa eli Lounasravintola Pito-Kaarina on auki joka arkipäivä klo 10.30 - 14.00. Kun päivätyön ovet sulkeutuvat alkavat erilaiset juhlatilaisuudet joko hotelli Parkissa tai missä tahansa alan ammattilaisia tarvitaan. Seuraava suurempi koitos on Turkuun tulevat suuret purjealukset eli Tall Ship Race, jotka tuovat tullessaan nälkäisiä turistilaumoja. Pito-Kaarina vastaanottaa vieraat tarjoamalla suomalaista kotiruokaa vaihtoehtona pikaravintoloiden teollisille annoksille.
Uusiutunut iskuryhmä (6 iskijää) vieraili heinäkuun sateisena päivänä Kaarinan lounasravintolassa. Ravintolarakennus muistuttaa kesäasunnon katettua pyöreää terassia hyvinhoidettujen istutusten ympäröimänä. Kaarinan keskustan esteettisyydestä voidaan olla montaa eri mieltä mutta meidän mielestämme lounasravintola on keidas tässä urbaanissa ympäristössä. Klo 13 aikaan ravintola oli melko täynnä lounastelijoita, jotka näyttivät koostuvan työläisistä, yksinäisistä eläkeläisistä ja oli siellä pari virkavallankin edustajaa mukana. Keittolounas maksaa 7,20 ja lämpimän ruoan kanssa 8,30 euroa. Meidän kaikkien mielestä lounas oli ehdottomasti hintansa arvoinen ja ihmettelimmekin miten ravintolalle voi jäädä vielä katetta kun se ei pysty saamaan sitä edes alkoholista. Ravintola ei ole hankkinut anniskeluoikeuksia mikä on ymmärrettävääkin kun kyseessä on arkinen lounasravintola. Ilman alkoholiakin vei seisovan pöydän antimet runsaudellaan jopa eläkeläisen työhalut. Päivän lounaaseen kuului valkosipuli-tomaattikeitto ja talon focaccioleipä. Salaatteja oli kolmea eri laatua ja lämpimänä ruokana saattoi valita maissibroilerileikkeen tai Lindströmin pihvin. Lisukkeina uuniperunoita ja ratatouille-vihanneksia. Jos ei vielä nälkä lähde niin joka päivä on tarjolla lihapullapataa perheen pienimmille tai lapsenmielisille aikuisille. Jälkiruoan sijasta kuului lounaaseen myös kahvi ja kotoiset piparit.

Tässä pisteet(skaala 1-5 ja 6 henkilön keskiarvo)

Yleisilme 3.5
Kattaus 2.9
Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus 3.8
Ruoka- ja viinilista 3.0
Annokset 4.2
Hinta/laatu 5.0

Pisteytys oli hiukan vaikeaa koska kyseessä oli seisova pöytä ja alkoholiton ravintola. Yksimielisyys oli kuitenkin vahva kohdassa hinta/laatu.

Naantalin Kaivohuone

Pitihän sitä vaimon kanssa kauniina kesäpäivänä (1.7.2009)käydä nostalgisella reissulla Naantalissa. Vietimme yhteisen elomme eka juhannusiltaa Naantalin Kaivohuoneella n. 50 vuotta sitten. Paikka ei ulkoisesti ole paljon muuttunut ja terassin tunnelma on vertaansa vailla. Edessä meri ja Kultaranta, jossa Tarjan savusaunan lämmityksen näki jo kaukaa ja viiri ilmoitti presidenttimme olevan kotosalla. Olimme kuulleet ravintolan Cesar-salaatin maittavuudesta ja siihen päädyimme molemmat. Suurin osa vieraista söi grillibuffettia, joka näytti sekin ihan maittavalta.
Pienessä salaattiannoksessa (9 euroa) oli ihan tarpeeksi syötävää ja sen paremmaksi tuskin salaattia saa kotonakaan tehtyä. Kaikki ainekset olivat rapeita ja tuoreita. Krutonkit juuri sopivasti paistettuja ja parmesaanilastut huolella leikattuja. En tiedä oliko kastike omatekoista mutta se oli maittavaa. Emme pisteytä ravintolaa mutta suosittelemme sitä lämpimästi.

Delhi Darbar

Tähän uusien ravintoloiden bongaamiseen jäi näköjään koukkuun. Eilisestä miedosta japanilaisesta tänään tuliseen Intiaan. Hämeenkatu 8:ssa on jo melko kauan ollut intialainen ravintola, jonka ruokalistoja olen usein lueskellut mutten ole koskaan uskaltautunut peremmälle. Ravintolan nettisivut on nähtävissä osoitteessa: http://www.delhidarbar.fi/ Nyt kun vaimon kanssa on vauhti päällä, poikkesimme sisälle lounasaikaan. Heti ovella huomasimme hyvän ravintolan tunnusmerkin. Tupa oli melkein täynnä. Kuten japanilaisessa Sakurassa niin täälläkin oli intialainen tunnelma saatu aikaan yksinkertaisin mutta tehokkain koristuksin ja rakentein. Tilaus ja maksu suoritettiin heti kassalla ja lounaslistalla oli n. 4 erilaista annosta valittavana. Vaimoni valitsi Tandoori kanan ja itse otin lammasjauhelihaa ja papuja. Lounaaseen kuuluva salaattipöytä oli todella raikas ja erikoisuutena siellä oli myös maissia mikä antoi väriä ja makua lautaselle. Salaatinkastikkeet olivat tavallisia ja ne piti puristaa muovipulloista. Tarjoilu oli nopeaa ja hienostunutta itämaiseen tapaan. Annokset tuotiin monilokeroisilla metallilautasilla, jotka olivat ihan esteettisiä eikä meikäläisenkään traumat armejan kolhituista lautasista ja pakeista muuta kuin häivähtivät mielessä.
Oma jauhettu lammaslihani riiseineen, papuineen ja raitoineen (jugurtintapainen tuote) oli juuri sopivan tulista. Mausteet juuri kohdallaan eli intialaista makusinfoniaa. Lisukkeena tarjottu naan-leipä oli juuri valeltu öljyllä ja maistui maukkaalta.
Vaimoni piti omasta Tandoorikanastaan, jonka väitti myös olevan sopivan tulinen. Pöydässä oli saatavana chili-tahnaa mutta näihin annoksiin emme sitä halunneet lisätä. Tässä pisteemme: (skaala 1-5 ja vaimo/minä)

Yleisilme 3/3
Kattaus 4/4
Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus 3/3
Ruoka- ja viinilista 3/3
Annokset 3/4
Hinta/laatu 4/5

Sakura

Voimakaksikko jakaa iskujaan. Tänään kaatui Sakura niminen melko uusi japanilainen ravintola Turun Käsityöläiskatu 1:ssä. Ravintolalla on hyvät kotisivut osoitteessa:
http://www.ruokahuonesakura.com/ . Menimme sinne vaimon kanssa lounasaikaan ja pian oli ravintola täynnä asiakkaita sillä pöytiä ei kovin montaa ole. Lounaaksi oli kaksi vaihtoehtoa A ja B. Kumpaakaan annosta ei näy kotisivun menu-listassa mutta A oli porsasta currykastikkeessa ja B broileria ja vihanneksia. Porsas tuotiin normaalilla lautasella mutta broileriannos mukavassa suorakulmaisessa sarkofaagissa. Lounaan 9 euron hintaan kuului alkukeittona Miso, mikä todella maistui paremmalta kuin mitä itse joskus oli kokeillut. Pienillä yksityiskohdilla oli ravintolaan saatu kodikas ja hillitty japanilainen miljöö mitä edisti suomalais-japanilaisen emännän hillitty käytös. Ihan siinä kiireinen kulkija rauhoittui.
Ruoka oli maittavaa ja riittoisaa mutta jotenkin haluaisin purnata makujen miedosta harmoniasta. Ehkä näin lämsomaisena barbaarina kaipaisin enemmän munaa enkä nyt tarkoita kananmunaa. Kiinalaisessa voi aina turvautua pöydän vakiovarusteisiin kuuluvaan Sambal oelekin tapaiseen tuliseen punaiseen mössöön mutta täällä ei pöydässä ollut kuin normaalia juoksevaa soijaa.
Juomalista oli myös melko onnettoman näköinen. Valikoimana oli vihreä tee, kahvi, virvoitusjuoma, tuoremehu tai maito. Kyselin mahdollisista japanilaisista viineistä tai sakesta mutta emäntä kertoi, että koska ravintolalla ei ole inva-WC:tä niin anniskelu ei tule kyseeseen.
Lähtiessäni mukaan leimattiin passi, johon pitäisi kerätä 8 leimaa lisää niin saisi yhden ilmaisen annoksen. Ehkä pitäisi joskus kokeilla jotain à la carte annosta ennekuin valittaa ruoan hienostuneisuudesta. Nyt kuitenki olivat arvosanat seuraavanlaiset:(vaimo/mä)

Yleisilme 2/3
Kattaus 3/3
Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus 3/3
Ruoka- ja viinilista 3/3
Annokset 3/2
Hinta/laatu 3/3

Pitää käydä vielä kerran tarkastamassa ravintola ennenkuin uskon itsekään näihin pisteisiin.

Kanaravintola Birdie

Koska iskuryhmän terävyys on hiukan tylsistynyt ehdotti vaimoni testattavaksi kahdestaan tämä muutaman kuukauden Turussa toiminut Kanaravintola Birdie. Se sijaitsee Käsityöläiskadulla ja aikaisemmin paikalla oli Hiivari niminen olutkapakki. Menimme ravintolaan heti lounasajan alussa ja tänään maanantaina 16.3.2009 oli lounaaksi hyvin varustettu salaattipöytä ja pääruoaksi saattoi valikoida:

Salaattipöytä ja päivän keitto 7,50€
KanaCaesarSalaatti 8,70€ (VL, Mahd. G)
PennePastaa Salami-Rosmariini-Kermakastikkeella 8,50€(VL)
Oliivigratinoitu broilerfilee ja Yrtti-Tomaattikastike(L) 9,80€

Salaatit olivat mielestämme erittäin raikkaita ja maukkaita. Kastikkeina 2 eli toinen paksu ja toinen tavallinen öljy-viinietikkaseos. Mukavasti tarjolla oli myös balsamico-etikkaa jos halusi lisää ötyä.

Valitsimme molemmat oliivigratinoidun broilerifileen ja riisiä. Annos oli tosi iso ja maukas. Ainekset eivät olleet sekaisin vaan asetettu aistikkaasti pinoon. Ennenkaikkea ruoka tuotiin kuumana mikä ei aina ravintolassa onnistu.

Palvelu oli ystävällistä ja koko ravintolassa valitsi kodikas tunnelma. Ihmisiä oli melkein sali täynnä mikä kuvastaa ravintolan suosiota. Itse join Novelle-vettä, joka kuului annokseen mutta vaimoni otti tuopin Fostersia ja väitti sitä hiukan laihaksi mutta sehän ei ole ravintelin vika. Pyysin nähdä viinilistan, joka ei ollut kovin laaja mutta varmasti ihan riittävä. Vaikka Chenet olikin tavanomaisesti talon viininä oli listalla myös muutama mielenkiintoinen uuden maailman ja Italian edustaja. Listassa ei mainittu kuin portviini ja/tai sherry. Portviininä oli Offleyn Tawny ja Sherrynä Bristol Cream.

Kokonaisvaikutelma ravintolasta oli tosi positiivinen ja aiomme käydä siellä uudestaan.

Yleisilme 4
Kattaus 3
Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus 4
Ruoka- ja viinilista 3
Annokset 4
Hinta/laatu 4

Käykää netissä katsomassa miten viehättävältä ravintola näyttää. Osoite on:

http://www.birdie.fi/fi/esittely/