Copas y Tapas

Oli mukava kuulla, että Lahdenojan Jarin ravinteli pääsi uuteen tilaan melko lähellä entistä Pohjoisesplanaadilla sijainnutta paikkaa. Käväisin pikaisesti tarkistamassa uuden ravintolan, joka sijaitsee Fabianinkadulla yliopiston päärakennuksesta torille päin. Olin paikalla klo 15 ja ihmettelin, ettei yhtään asiakasta ollut paikalla. Paikka kuitenkin avataan vasta näin iltapäivällä ja siinä viiniä nautiskellen alkoi muitakin asiakkaita ilmaantua. Mulla ei ole minkäänlaista tuntumaa entiseen sillä kävin ainoastaan kerran siellä tempoilemassa ripaa mutta taisin silloinkin olla liian aikainen sillä kapakki oli kiinni. En tavannut nytkään isäntää itseään sillä hän oli kuulemma kotona käymässä. Hienoa, ettei pomonkaan tartte aina olla paikalla. Lisävahvistuksena paikalla olivat kuitenkin Ola Wartiainen ja Pascal Saulny. Keittiötiimiin kuuluvat Harri Tanner, Joni Kähärä ja Jesse King, jotka valmistavat täällä uudessa paikkaa tapasten lisäksi kunnon aterioita. Uutuutena on keittiöön hankittu Josper hiiligrilli, jota Hesan lisäksi tavataan vasta Tampereella ja Porissa. Odotan moista vempainta tänne Turkuunkin. Ihmettelen vain tota ympäristöystävällisyyttä kun hiiligrilleistä kai lähtee hiilidioksidipäästöjä ainakin kesäisin. Espanjalaista alkuperää olevan grillin hieno myyntikikka on se, että vain tähän tarkoitusta varten valmistetut Josper hiilet sopivat polttoaineeksi.


Maistelin näin eka kerralla ainoastaan lasillisen viiniä ja pyysin takuuvarmaa Gran Coronas Reservaa mikä vasta avatusta pullostakin maistui täyteläisen makoisalta. Lasillisen (7,50 euroa) kerroin on Alkon hintaan verratuna n. 3 x nikä mielestäni on tämän hintaluokan viinissä ihan O.K. Missionääri Jari on muuttunut El Patróniksi mutta jatkaa Torresin hehkuttelua viineillään ja asiantuntemuksellaan. Ei muuta kuin lycka till.

Baan Thai

Kuvassa Hoa Lam Tien poseeraa ravintolan edessä ja veljekset Hoa ja Hoang ravintolan sisällä.
Baan tarkoittaa thainkielellä kotia, joten Turussa saa nyt thaimaalaista kotiruokaa. Kävin ensimmäistä kertaa hiljattain tässä ravintolassa koska Turun Sanomien Extra halusi tehdä jutun meidän iskuriryhmästämme. Juttu ilmestyi 8.10.2011 Turun Sanomien liitteenä.
Kävin tänään vaimoni kanssa kahdestaan testaamassa uudestaan ravintolan lounaan ja kyllä se mielestämme on todella hintansa (6,50 euroa) väärtti. Tarkistin jo etukäteen tiistai päivän lounaslistan, joka oli seuraavanlainen:

A) Phad sapparot Broileria, sipulia, ananasta ja purjoa soijakastikkeessa.
B) Bambu Make Naudanlihaa, bambuversoja, chiliä ja sitruunan lehtiä kookosmaitokastikkeessa.
C) Käng muu suko thai Porsaanlihaa, bambuversoja, herkkusieniä, paprikaa ja basilikaa punaisessa currykookosmaitokastikkeessa.
D) Phad phet tua Broileria, papuja, paprikaa ja sitruunanlehtiä punaisessa currykookosmaitokastikkeessa.
E) Kung sii sahai nam däng Paistettua vihanneksia valkosipulisoijakastikkeessa.
F) Käng matsaman Sipulia ja cashew-pähkinöitä matsaman currykookosmaitokastikkeessa






Otimme molemmat kana-annoksen eri kastikkeilla eli A:n ja D:n. Alkukeitto oli yhtä maukas kuin ennenkin ja siinä tuntui ainakin sellerin voimakas maku. Kumpikin kana-annos oli herkullista ja vaikka punainen currykastike oli merkinnällä "hot" niin se ei suomalaisenkaan suussa tuntunut liian tuliselta. Riisi on keitetty todella sopivaksi ja siinä varmaan käytetään isoa riisinkeitintä, jonka näin kun kurkistin keittiön puolelle. Lounaaseen kuuluva kahvi oli myös todella hyvän makuista jopa vaimon mielestä. Hän yleensä valittaa ravintoloiden kahvin mauttomuutta.

Ravintola on perheyritys. Sitä hallitsevat nyt veljekset Hoa ja Hoang, joiden sukunimi on Lam Tien. Veljekset saapuivat Suomeen vuonna 89 vanhempiensa mukana. Vanhemmilla on omat ammatit ja pojat hoitavat tämän ravintolan lisäksi karaokebaaria "Pelimies". Yhteiset nettisivut näkyvät osoitteessa:

http://www.ravintola-baari.net/baanthai/

Farang

Kävin vihdoinkin testaamassa Ravintola Farangin, josta olen kuullut pelkkää hyvää kerrottavan. En ottanut yhtään kuvaa ravintolan tiloista mutta käykää katsomassa kotisivuilta osoitteessa: http://www.farang.fi/

Ravinteli sijaitsee Helsingin Taidehallin tiloissa ja on aluksi yllättävän synkkä ja pelkistetyn näköinen. Iso puoli on kuin kansanravintola ja yläkerran pikkupuoli on sisustukseltaan samanlainen. Pieni baari virkistää muuten synkkää näkymää. Kun alkujäykkyys on hävinnyt alkaa tapahtua. Alkudrinkiksi suositteli hiljattain Suomen parhaaksi valittu viinimestari Janne Halla uusseelantilaista Malboroughin alueen kuohuvaa Violet Sauvignon Blancia, joka oli hiukan tavallisuudesta poikkeavan makuista mutta erittäin hyvää. Itse viinimestarina otin tietenkin dry martinin, joka maistui raikkaalta oli sitten ravistettu tai sekoitettu. Ruokalista oli laaja mutta saimme asiantuntevaa ja syvällistä tietoa tarjoilijoiltamme, joita tosiaan oli useampiakin illan mittaan. Tilasimme neljä erilaista jaettavaa lämminruokaa mikä tarkoittaa itämaiseen tapaan sitä, että jokainen ruokailija saa maistaa kutakin annosta. Annokset olivat seuraavat: Pehmeäkuorista taskurapua, sitruunaöljyssä marinoitua ruijanpallasta, rapeaa possua ja vasikanposkea. Näiden lisäksi oli tarjolla iso kulhollinen riisiä. Päädyimme suosituksen mukaisesti valitsemaan ruokajuomaksi alsacelaisen Domaine Josmeyerin Fleur de Lotus viinin, joka on sekoitus Auxerroita, Gewürztramineria ja hiukan Rieslingiä. Nimensä mukaisesti viini sopi tavattoman hyvin aasialaisiin makuihin.
En muista pitkään aikaan syöneeni ravintolassa näin maukasta ateriaa. Hinnat olivat n. 20-25 euron luokaa annosta kohden mikä mielestäni oli hyvinkin kohtuullista näihin makuihin.
Ottamani kuvat eri annoksista eivät tee oikeutta niiden esteettisyydelle ja mauille.
Eka kuva on taskurapua, joilla todella on niin pehmeät kuoret, että ravut syödään kuorineen päivineen. Toinen kuva on ruijanpallasta, kolmas vasikanposkea ja neljäs rapeaa possua.

Jesse´s Dine

Sain Kirsi Hasslerin face-bookista lukea, että Söderlundin Jesse on perustanut omalla nimellään ravintolan ja catering-palvelut Kaarinaan. Poikkesin sinne vaimoni kanssa lounaalle ja löytyihän se paikka Kaarinan uuden tenniskeskuksen tiloista. Hallin ulkopuolella oli vielä vanha La Terrazan mainos. Omistajan vaihdos on tapahtunut kuitenkin jo 1.8. Tenniksen ulko- ja sisäkentät olivat typötyhjät mutta Jessen ravintelissa oli ruokailijoita yllättävän paljon. Lounaan hinta oli 9,50 euroa mutta oli taastusti hintansa väärtti. Alkuruokabuffetissä oli monta eri lajia. Mukavasti tavallisuudesta poikkeavia olivat pienistä perunakuulista tehty salaatti ja säilötyt artisokan pohjat, joita ei moni lounaspöytä ole huomannut ottaa tarjolle. Lämpimänä ruokana oli tänään listalla currykanaa (olisikohan ollut broileria ?) ja basilikariisiä. Toisena vaihtoehtona kinkkukiusaus, joka poikkesi tavallisesta siinä, että aineosat oli kuutioitu viipaleiden sijasta. Tarjolla oli myös pinaattikeittoa. Jotta löytyisi jotain huomautettavaa niin ruokien lämpötila olisi saanut olla korkeampi. Tähän voitanee helposti vaikuttaa lisäämällä lämpöpöydän hehkua ellei Jesse sitten tarkoituksella varjele ruokailijoiden suita palamasta. Lounaan kruunasi lopuksi todella hyvin keitetty kahvi ja omatekoinen suklaamousse tarjottuna pienestä lasista.
Näillä pienillä kikoilla tuntui lounas ihan fine diningiltä tai tässä tapauksessa fine lunchingilta, mikä kyllä jää asiakkaiden mieliin.
Jesse esitteli lopuksi hienoja kokoustiloja ja saunaosastoa, joka koruttomassa funkis-tyylissään oli viihtyisän tuntuinen. Toivon, että työporukat tai muut kuppikunnat löytäisivät nämä tilat varsinkin kun pikkujoulupippalot ovat taas alkamassa.
Tarkastelin Jessen viinikaappia ja totesin miehen ihastuneen saksalaisiin Toni Jostin ja R.Prümin viineihin. Viinien suhteen meillä on sama maku. Olen lähdössä 30.9Bernkasteliin maistelemaan kunnon Rieslingejä. Poikkeamme molemmissa edm. viinitaloissa, joten toivottavasti Jesse saa järjestettyä myös viini-iltoja, joita hän kotisivuillaankin mainostaa.

UPS

Ei semne ihmine pali mittän maailmast tiär kote Uureskaupunkis käyny ol









Teimme ruokakulttuurimatkan 27.8.2011 Uudenkaupungin pursiseuralle. Bussi ja laivamatka olivat osallistujille ilmaisia. Koko tunnin kestävän bussimatkan ajan jakoi opas Riitta Kilkku mukavalla tavalla tietoa Uudenkaupungin historiasta. Hän esiintyi porvarisrouva Sanni Winterin (1859-1936) hahmossa ja elävöitti tällä tavalla kotikaupunkinsa historiaa.
Ensimmäinen tutustumiskohde oli Uudenkaupungin olutpanimo, jonka tuotteita olisi ollut mukava maistella paikan päällä. Suomen ihmeellinen alkoholilaki kieltää kuitenkin panimon kaupasta ostettujen juomien nauttimisen itse rakennuksessa. Tuli nuoruus mieleen kun kallistelin siideripulloa nurkan takana.
Jatkoimme matkaamme Pakkahuoneen rantaan, joka on saanut arvostusta vierasvenesatamana ja tuoreista munkeistaan. Taksivene Diana kuljetti meidät läheiselle Pietarinkarille, jossa sijaitsee pursiseuran paviljonki.
Pursiseuran ravintolaa on jo monta vuotta isännöinyt ravintoloitsija Tapio Pääkkö (ks.kuva), joka tänä vuonna voitti myös Pakkahuoneen ravintolasta käydyn kilpailun. Toivottavasti Tapion munkit säilyttävät perinteiset makunsa. Tapio oli laatinut pursiseuralla kolmen lajin menun, joka hienosti tarjottiin meille pöytiin. Alkupaloina saimme eri tavoin valmistettuja sillejä ja lohta. Lisukkeena maukkaita siikli-perunoita. Pääruokana tarjottiin jo etukäteen valitsemamme paistettua kuhaa tai karitsan paahtopaistia. Jälkiruokana oli harvemmin mantereella nähtyä Ahvenanmaan pannukakkua. Ruoka oli maukasta ja logistiikka pelasi hyvin koska kukaan ei valittanut saaneensa jäähtynyttä ruokaa. Viineiksi oli sommelier koulutuksen saanut Tapio valinnut australialaisia Hardyn viinitalon tuotteita. Valkoinen Nottage Hill ja punainen Mill Cellars olivat kumpikin vuodelta 2010.

RantaKerttu

Ravantilaiset Pippurimylly, Hugo ja Kerttu ovat saaneet perheenlisäystä. Entisen Roccan paikalle lennätettiin RantaKerttu. En pitänyt entisen Roccan moderneista seinämaalauksista mutta ei nämä RantaKertunkaan vihertävät seinät oikein ruokahalua herättäneet. Sen sijaan pirteät leppäkerttutaulut sopivat hyvin senälle.


Roccan fine dining miljöö oli muutettu enemmän rokkamaiseksi eli sisustus ja tarjonta oli muutettu hampurilaisravintolaksi. Vierasvenesatama oven edessä oli varmaan inspiroinut uudet omistajat muuttamaan ravintolan alakerran merihenkiseksi satamabaariksi.



Roccan kylmät viinikellaritilat oli saatu vaihdetuksi huomattavasti viihtyisämmäksi baaritilaksi. Viihtyisä takkanurkkaus oli kuitenkin säilytetty kuten myös ylhäällä olevat sikariportaan houkuttelevat lepotuolit.
Kävin vaimoni kanssa tutustumassa ravintolaan lauantaina lounasaikaan. Lounas korvataan näin viikonloppuisin hampparibuffalla mikä mielestäni on hieno idea. Asiakkaat saavat koota itselleen juuri sellaisen hampurilaisen, joka heitä miellyttää. Listalta löytyy kuitenkin normaalit pitsat ja pastat, joista voi valita mieleisensä. Vaimoni kehui tilaamaansa vuohenjuustopasta-annosta (10,80 euroa) ja itselleni maistuivat paistetut silakat ja muussi (9.90 euroa). Iloisena yllätyksenä oli se, ettei vedestä peritty eri hintaa ja pastan kanssa tilattu lasillinen argentiinalaista Piropo Malbecia oli hintansa väärtti (3,20 euroa). Viinilista ei vetänyt vertoja entisen Roccan vastaavalle mutta oli mielestäni hyvin laadittu. Viinit välittää Heinon Juomien sisarfirma Vinum, jota hoitelee Syrjäsen Kimmo. Henkilökunnasta oli paikalla Minna (kuvassa vasemmalla puolella) ja Linda-Camilla, joiden nuorekas, iloinen ja palvelualtis olemus sai asiakkaat viihtymään.

Välimäen Pop Up

Hans Välimäki on tempassut itsensä irti Kehä III sisäpuolelta ja tuonut muonatelttansa Turun Kulttuurin keskelle. Teltta on ahdettu kauppahallin ja Aurajoen väliselle kujalle Kaupungin matkatoimiston seinän taakse. Kävin vaimoni kanssa teltassa lounaalla eikä siellä klo 11.00 vielä näkynyt ketään muita ruokailijoita. Pahat kielet kertovat, että turkulaiset boikotoivat ulkopuolisen kokin tunkeutumista Turkumme kortteleihin. Välimäen kahden Michelin-tähden ravintola on vieraillut tätä ennen parikin kesää Savonlinnan oopperajuhlilla. Toivottavasti Turun keikka onnistuu yhtä hyvin.


Pop Up niminen ravintolateltta ei oikein tuo gourmeta mieleen mutta tarkoituksena on tuotattaa 3 maailmallakin tunnettua kokkia kyhäämään turkulaisille 275 euron hintainen illallinen. Teltta on normaalisti auki klo 11 lähtien myöhään iltaan.



Vaimoni tilasi annoksen, jossa oli vihreitä papuja, munaa, sieniä ja melko runsaasti spermalta näyttävää parsa velouteta (Organic Egg&Aspa 13 euroa).





Itse nautin Croque Madamen (12 euroa), joka ei eroa Croque Monsieurista muuta kuin siinä, että se tarjoillaan joko paistetun tai hyydytetyn munan kera. Sain mukavan makuisen annoksen, jossa paahtoleivän päällä oli Parman kinkkua ja Appenzeller juustoa. Valitettavasti munasta ei ollut tietoakaan. Annoksen sai joko ranskalaisilla tai salaatilla. Otin salaattiversion, jossa olikin runsaasti maukasta tuoretta salaattia ja amerikkalaistyyppistä coleslaw kaalisalaattia. Juomaksi tilasin San Pellegrinoa (3 euroa) mutta maistoin vaimoni lasista erittäin hyvää puolimakeaa espanjalaista Gewürztramineria (Viñas del Vero Gewürztraminer Colección). Viiniä tuo maahan Wennerco mutta valitettavasti pelkästään ravintolakäyttöön. 12 cl maksoi 8 euroa.

Lisää lounasvieraita kaivattaisiin

Rocca Swing eli 19. tee

Aki Wahlmannin Rocca isännöi jo toista kauttaan Harjattulan golfkentän klubiravintolaa. Tämän tyyppisen ravintolan pitäminen ei varmasti ole kovin helppoa jos aikoo saada sen kannattamaan. Aki yrittää ainakin jo toista kautta mikä näyttää ainakin golfaajien kannalta hyvältä. On mukava kun pelin jälkeen voi käydä klubirakennuksen saunassa ja saada sen päälle jotain purtavaa. Klubi lounas on keskipäivän pelaajien suosiossa ja kyllä se kylmä huurteinenkin on parhaimmillaan kierroksen jälkeen.

Kävimme äitienpäivänä 8.5.2011 kiertämässä 9 reikää ja nauttimassa sen jälkeen klubin äitienpäivälounas. Lounaalla tarjottiin runsaan alkupalapöydän lisäksi uunilohta ja porsaan paistia. Jälkiruokana obligatoorinen äitien päivä kakku ja kahvi. Tämän kaiken sai edulliseen 17 euron hintaan. Aurinkoinen päivä suosi niin äitejä kuin muitakin perheenjäseniä.

Suuret kiitokset Jouni Jokiselle, joka pystyy taikomaan pienessä keittiössään maukkaat lounaat suuremmallekin porukalle ja Sanna Rissaselle, joka puhelintilausten lisäksi pitää ravintolan asiakkaat tyytyväisinä.

Pinella

Vihdoinkin Turun Pinella on saatu restauroitua ja avatuksi ravintolana. Se oli jo vuodesta 2004 esimerkkinä siitä miten kaupungin omistamat rakennukset saavat rappeutua ihan itsestään. Tulee vaan mieleen esim. Kakskerran Brinkhall. Kaikki kunnia Pinellan ostaneelle Naantalin Kylpylän ja Sunbornin pariskunnalle, joka satsasi rahaa tähän historialliseen rakennukseen.
Pinellan perusti v. 1848 Nils Henrik Pinello ja se on siitä lähtien toiminut ravintolana muutamia rappiovuosia lukuunottamatta. Se oli aikanaan taiteilijoiden suosima ja muistan miten sen tiloja koristivat tunnettujen taiteilijoiden teokset. En tiedä missä teokset ovat nyt mutta ainakin yksi kopio on yhä jäljellä ennen alakertaan johtavia portaita.
Kävimme siellä avajaisten jälkeen lounaalla ja koko seurueemme oli ihastunut päivän häränposkiannokseen. Suosittelimme sitä myös 29.4.2011 illalla Slow Food yhdistyksen jäsenille mutta pettymys oli melkoinen kun tästä kunnon lounaasta oli tehty gourmet-tyyppinen annos. Viinit ovat hyvin valittuja ja miljöö viihtyisä, joten käykää kuuntelemassa historian havinaa, joka yhä kuuluu tuoreenkin rappauksen takaa.

Viinibaari E.Ekblom

Arkkitehti Benito Casagrande on tehnyt paljon hyvää Turun arkkitehtuurille ja varsinkin kaupunkimme ravintolaelämälle. Hänen "korttelinsa" lähelle Kaupunginkirjaston viereen avautui hiljattain uusi ruokaravintola Smör ja nyt saatiin auki sen viereen mukava viinibaari. Sille annettiin nimeksi E.Ekblom, jonka niminen kelloseppä jo 1830-luvulla perusti tälle paikalle ravitsemusliikkeen.
Viinibaari jakautuu erilaisiin holvisokkeloihin, joiden sisustus noudattaa asiallista tyyliä. Viineistä vastaa viinimestari ja vuoden 2011 nuori sommelier tittelin voittanut Arttu Sademaa. Hän on laatinut mukavan näköisen ja varmasti makuisenkin viinilistan hiukan tuntemattomampien viinitalojen tuotteista. Entiset kaupungin lastenneuvolan tilat ovat saaneet uuden sisustuksen, joten monet äidit varmaan käyvät ihmettelemässä missä he oikein lapsiaan käyttivätkään.

Saaristolaismarkkinat

Turussa järjestettiin perinteiset silakkamarkkinat 15 - 17.4.2011. Joku huomautti mulle 15.5. että silakkamarkkinat pidetään syksyisin ja nyt nimenä pitää käyttää "saaristolaismarkkinat". Vaihdoin otsakkeen ja kiitän huomauttajaa. Mukana olivat perinteiset kalastajat ja yrittäjät. Uusina kauppiaina nähtiin tällä kertaa myös italialaisia juustokauppiaita sekä hollantilaisia makkaratuotteita. Itse söin vaimoni kanssa taas kerran perinteiset voissa paistetut silakat ja täytyy sanoa, että tamperelaiseksi tuotteeksi ne ovat aina yhtä maukkaita. Kyseinen yrittäjä paistaa silakkansa aivan Paavo Nurmen patsaan alapuolella. Epätavallista oli myös todella kesäinen sää. Tavallisesti markkinoiden aikaan tuulee ja vihmoo vettä tai räntää taivaalta.

Hus Lindman

Turussa avattiin tänään 21.3.2011 taas uusi lounasravintola ihan tuomiokirkon viereen. Pitääköhän Suomessakin paikkansa, että parhaammat kapakit löytyvät kirkon vierestä ? Kävimme avajaispäivänä vaimoni kanssa lounaalla ja ihan mukavalta näytti ja tuntui. Kyseinen tila on aikanaan tehty yksityisasunnoksi mutta talo on jo kauan ollut Åbo Akademin hallussa. Viimeksi se oli tiedekuntahuoneustona mutta nyt renovoitu todella viihtyisäksi ravintolaksi. Ravintoloitsijana toimii Henrik Ulfstedt, joka oli viimeksi töissä Naantali Resort Golf-klubin ravintolassa. Sitä ennen mies on kiertänyt kylpylöissä ja jopa Tukholman Oopperakellarissa, joten kokemusta on. Lounas oli todella maittava, joten toivokaamme, ettei kyseessä ole vain alkukoreutta. Tarjolla oli keittoa, runsas voileipäpöytä ja lämpimänä ruokana porsaan filettä ja haudutettua lohta. Lisukkeina vihanneksia ja kermaperunoita. Kaikki tämä kahvin kera vain 8.70 euroa. Aivan Aurajoen rannassa sijaitseva ravintola on varmasti vieläkin viihtyisämpi kesäaikana. Viinilista on vielä tekeillä mutta jo nyt saa Bollingerin samppanjaa laseittain kohtuuhintaan.
Voit käydä vilkaisemassa viikon lounaat osoitteessa: www.huli.fi