Tintå

Kuvissa Lena Modig ja mukavan lukuinen viinilista.


Tinto på svenska on mielestäni ihan mukava nimi uudelle viinibaarille, joka hiljattain ja melko hiljaisesti avasi ovensa Turun Aurajoen rantaan aivan ravintola Blankon ja Aurasillan kupeeseen. Paikka on mitä mainioin ainakin näin kesäaikaan. Siinä kun rantaboulevardin terassilla istuu ei paljon kaipaile Pariisiin. Aurajoki korvaa hyvinkin Seinen vaikkei siinä proomuliikennettä olekaan ja ohikulkevat turistit ovat yhtä jännittävää bongaamista kuin Euroopan metropoleissa.

Kun terassilta siirtyy sisätiloihin, ranskalaisen bistron tunnelma vain kasvaa. Se johtuu etupäässä isolle mustalle taululle liidulla käsin kirjoitetusta viinilistasta ja pöytäliinattomista tukevista puupöydistä, jonka pinnalle ovat piirtyneet useammankin tuopin jäljet. Henkilökunta on kokenutta ja Turun ravintolaelämää laajemminkin kolunneet ammattilaiset. Ravintolapäällikkönä toimii Blankon Jaana Vuorenpää, joka on ollut vaikuttamassa niin monessa Turun yöelämän paikassa (Giggling Marlin y.m.) että ihan hirvittää. Nykyisin Jaanan titteli on kai ravintolaryhmän johtaja. Viinimestarina toimii mukava Lena Modig, joka nimensä mukaisesti hyppäsi rohkeasti uuden viinibaarin hoitajaksi. Lena on myös toiminut Turun eri ravintoloissa (Hermanni ja Koulu) ja opettaja Anu Elomaan tiukan viinimestarikurssin käyneenä omaa vankat tiedot viinimaailmasta. Lenan äidinkieli on ruotsi, joten hän on ollut ehkä vaikuttamassa ravintolansa mukavaan nimeen. Kielitieteellisesti voitaisiin huomauttaa, että tiskin kyltissä samppanja on kirjoitettu hienostuneemmin shamppanjaksi mikä ei taida olla nykykielessä suositeltava tapa.

Ruokapuolta edustavat täytetyt voileivät ja pitsan palat. En ole vielä perehtynyt tarkemmin ruokatarjontaan. Tintålla on erillinen oma keittiö, joten Blankon menuta ei ainakaan sellaisenaan ole tarkoitus toteuttaa. Pieneen nälkään tilasin pizza-palan, joka oli todella maukas. Sitä ei oltu mikrossa lämmitetty vaan "salamanterin" hehkussa mikä teki pohjastakin miellyttävän rapean. Viiniksi nautin alsacelaista, joka typen alla viiniautomaatissa ainakin oli säilyttänyt hyvin tuoreutensa. Automaatti oli säädetty annostelemaan 16 cl mutta jos asiakas haluaa niin 12 cl pitää erikseen pyytää.
Turku tuntuu olevan viinillinen kaupunki kun täällä nykyisin toimii 3 viineihin erikoistunutta ravintolaa: Viinille-baari, ravintola Koulun Viinitupa ja nyt Tintå.
Tervetuloa tutustumaan.

P.S. Havaitsin yllättäen Tintåsta torille kävellessäni, että Aurakatu 3 on perusteilla Fromage Gourmand kauppa. Uteliaana kurkkasin sisään ja kuulin, että liike avataan noin elokuun puolessa välissä ja tarkoituksena on myöhemmin lisätä tarjoukseen ranskalaiset viinit. Myyntiin saadaan ranskalaisia juustoja ja makkaroita Lyonin seudulta. Odotan kiihkeänä koska heidän kotisivunsa osoitteessa: www.fromage-gourmand.fi alkavat toimimaan.

Kauppa avattiin ja käväisin ostamassa 25 euron avajaistarjouksen, joka oli todella hintansa väärtti. Ilmasto ei eka päivänä toiminut mutta omistaja Olga Hirvirinne jaksoi silti urheasti palvella asiakkaitaan.

Enkeliravintola

Turun Enkeliravintola toimii v. 1880 rakennetussa puutalossa. Kari ja Mimi Grönblom pitivät talossa taidenäyttelyitä ja perustivat näyttelytilojen yhteyteen pienen kahvilan v. 1992. Vuonna 1994 oli näyttelyn nimenä "Enkelin suudelma" ja se antoi varsinaisen sysäyksen laajentaa kahvio ravintolaksi. Näin syntyi Enkeliravintola, joka sisustukseltaan on eräs Turun erikoisemmista. Enkeleitä on joka puolella ja vaihtuvat taidenäyttelyt pitävät huolta myös henkisestä ravinnosta. Olen tehnyt useamman haastattelun kaupunkilehti Aamusetiin ja yleensä haasateltavat kutsuttiin lounaalle Enkeliravintolaan, joka silloin jo oli siirtynyt nuoremman sukupolven haltuun. Tällöin ranintolaa pitivät Erkki Rantala ja Timo Rantalaiho. Päätin pitkästä aikaa käydä poikia tervehtimässä mutta yllätyksekseni ravintolassa olikin tapahtunut sukupuolen muutos. Pitokokki Maija Laine oli ottanut ravintolan haltuunsa ja nyt keittiössä hääri Katja Nurmio

ja salin puolella Ritva Lappalainen. Mikään ei onneksi ollut muuttunut. Ympäristö oli yhtä inspiroiva ja tavallinen arkilounaskin tarjoiltiin juhlallisesti pöytiin.
Tarjoiltu salaatti oli tuoreen rapeaa ja juuri sopivasti öljykastikkeella höystettyä.
Tilasin lounasvalikoimasta kunnon pannupihvin mummonmuusilla. Lisukkeena oli raikasta puolukkahilloa ja maustekurkkua. Kunnon ison pannupihvin sijasta oli lautaselle asetettu 2 pienempää mutta maku oli paistettuine sipuleineen todella maukas.

Suolan käytöstä voidaan aina olla eri mieltä mutta sitä saa aina purkista lisää mutta vaikeampi sitä on saada valmiista ruoasta pois. Toivottavasti reilu suolan käyttö viestittää rakastuneesta kokista. Itse join jäävettä mutta maistoin seuralaiseni lasista Vicarage Lane talon uusseelantilaista Pinot Noiria, joka juhlisti pannupihvin arkista makua. Kahvit kuuluivat lounaan hintaan (11 euroa), joka mielestäni oli hyvinkin kohtuullinen ruoan laatuun ja määrään nähden.
Jos haluatte katsastaa ravintolan kotisivut niin sieltä löytyvät niin menut kuin viinilistakin. Osoite on: www.enkeliravintola.fi Onnea ja menestystä uudelle naisenergialle.

Pikku-Pukki

Pikku-Pukin ravintola tuo nostalgisia mielikuvia kaukaisesta nuoruudestani. Siellä tuli vietettyä ylioppilaaksi tulon juhlaa vuonna 1955 ja koska se oli niin miellyttävä paikka osallistuin myös vuoden 1956 juhlallisuuksiin lähinnä soutamalla halukkaita mantereeltä saareen. Ylioppilaat kuljetettiin isolla moottoriveneellä Aurajoen rannasta mutta Pikku-Pukin laiturilta ei ole kuin lyhyt venematka mantereelle, josta laivakelloa kilisyttämällä sai virallisen kyydin saarelle.


Kaikki tämä tapahtui senaikaisissa ravintolatiloissa, jotka nykyään on myyty yksityisomistukseen. Nykyisin Pikku-Pukin ravintolalla ymmärretään entisen Airisto Segellsälskapetin (ASS) pitsihuvilaa, joka rakennettiin jo vuonna 1889. Huvila oli kauan tyhjillään kunnes Rosita Oy:n pariskunta hankki sen itselleen vuonna 1995. Siellä on järjestetty pelkästään yksityisluontoisia tilaisuuksia mutta vihdoin tänä vuonna ravintola on auki yleisölle heinäkuun alusta puoleenväliin elokuuta klo 12 - 18.

Ajoimme autolla Ruissalon rantaan Pikku-Pukkia vastapäätä ja soitimme veneen hakemaan meitä niinkuin joskus ennenkin. Laivakellon korvasi nyt kännykkä.
Nykyinen venekään ei ollut enää puinen kalastajapuksuttaja vaan moderni alumiininen Buster voimakkaalla Evindrude perämoottorilla. Ravintolapäällikkö Taina Salmi otti meidät saarella vastaan ja esitteli mielellään talon historiaa ja ympäristöä. Avajaispäivänä oli kuulemma ollut jo muutamia ryhmiäkin mutta näin toisena päivänä ei meidän lisäksi yhtään asiakasta ollut vielä (klo 12 mennessä) tullut paikalle. Tarjolla oli ainoastaan lohisoppaa ja mittavan tuntuinen kahvipöytä erilaisine leivonnaisineen. Viiniäkin oli saatavilla vain punaista ja valkoista mutta kumpikin niistä on isäntäpariskunnan itse maahantuomaa suoraan Bordeauxista. Valkoinen oli Chateau Cazebonne 2006 Gravesin alueelta ja punainen Chateau de Lisennes vuodelta 2004.
Ihan miellyttäviä viinejä kumpikin hintaan 5 euroa/lasi. Vahinko, että lohisopan lohi ei ollut tarpeeksi tuoreen tuntuista ja vaikutti selvästi makuun. Toivottavasti yhteistyö Turku Touringin kanssa poikii saarelle kotimaisia ja ulkolaisia turisteja mutta vaikka ympäristö onkin erittäin vaikuttava niin kyllä ravintolan tarjouksiin pitää myös kiinnittää enemmän huomiota. Oppia voisi käydä ottamassa vaikka naapurissa mantereen puolella olevasta Pursiseuran ravintolasta.