Daphne

Voitin seniorien viikkokilpailun golfissa ja palkintona oli lounasseteli Ravintola Daphneen. Käytin palkintoni viemällä myös vaimoni kyseiseen ravintolaan arkipäiväiselle lounaalle. Olin käynyt ennenkin tässä Forum Marinumin yhteydessä sijaitsevassa merihenkisessä ravintolassa. Turkulaiset voivat olla ylpeitä siitä, että historiallinen purjelaiva on saanut näin hienon paikan esitellä sulojaan. Olisi toivottavaa, että laivan historiasta olisi saatavilla jonkinlainen brosyyri useammallakin kielellä turisteja varten. Koska sitä ei ole saatavilla edes suomeksi panen tähän suoran lainauksen Googlesta kaivamastani tekstistä:

"Tämän moottoripurjehtijan suunnitteli insinööri Jarl Lindblom ja se rakennettiin Turun Veneveistämöllä, Ruissalossa vuonna 1935. Daphne oli alun perin kuunari ja takiloitiin ketsiksi vasta 1940-luvun puolivälissä. Kirjailija Göran Schildt osti veneen 1947, ja vei sen Pohjanmeren ja Ranskan jokireittien kautta Välimerelle. Hän julkaisi vuosina 1949–84 kahdeksan Daphnen matkoista kertovaa kirjaa, joiden kautta vene tunnetaan laajalti Euroopassa ja USA:ssa. Se kunnostettiin Itä-Uudenmaan kansanopiston veneenrakennuslinjalla Loviisan Kuggomissa. Kunnostukseen käytettiin 4500 työtuntia ja korjaus valmistui helmikuussa 2001. Daphnen omistaa Forum Marinum –säätiö".

Ravintola on eräs Turun Osuuskaupan monista yrityksistä ja ruoasta vastaa Hamburger Börsin keittiö. Tänään oli valittavana keittolounas (gulassikeitto) 7,70 euroa. Normaalilounaaksi 9,50 eurolla oli valittavana metsästäjänpihvi tai broilerilasagne. Kaikkiin vaihtoehtoihin kuului lisäksi runsas salaattipöytä ja jälkiruoaksi munkkikahvit. Erikseen saattoi valita myös kalapöydän, joka sekin oli houkuttelevan näköinen. Salaattipöydän antimet olivat kaikki tuoreita ja kastikelisukkeet herkullisia. Otimme kumpikin lämpimänä vaihtoehtona metsästäjän pihvin, jonka kanssa tarjottu sekasienikastike oli todella herkullista. Munkin sijasta otin jälkiruoaksi gulassikeittoa, jossa mielestäni oli aitoa unkarilaista makua. Ruoka oli maukasta kotiruokaa ja hinta hyvinkin kohtuullinen. Siksi varmaan näin sateisena arkipäivänä ravintola alkoi täyttyä jo klo 12 jälkeen.

Talon viininä sai laseittain viittä erilaista Chenetiä, jotka varsinkin asiakasomistajille olivat erittäin edullisia. Viinilistalta löytyy kuitenkin muutamia paljon mielenkiintoisempiakin juomia kuten Chablis les Vieilles Vignes, 100%Savatiano rypäleistä valmistettua kreikkalaista Lac des Rochesia, Bourgogne Pinot Noiria tai Amarone della Valpolicella Classicoa. Valitettavasti lista ei mainitse monistakaan viineistä tuottajaa tai vuosilukua, joten niistä on kyseltävä erikseen. Varsinkin italialainen Amarone hintaan 39,90 jäi kaivelemaan autoilijan mieltä.


Jos kaipaat lisätietoa niin katso: http://www.hamburgerbors.fi/daphne

Smör

Hassu nimi ravintolalle mutta kun sen omistaa porukka nimeltään Voiveljet Oy niin nimi tulee ymmärrettävämmäksi. Turkuun avattiin heinäkuussa kauan odotettu ravintola vanhaan jokirannan kirjastokortteliin. Kiinteistön omistaa arkkitehti Benito Casagrande ja Matti Nurmi yhtiö. Vanhoja holveja on pieteetillä säilytetty ja saatu näin ravintolalle upeat puitteet. Paavo Nurmen muistoa on kunnioitettu ristimällä kabinetit olympialaisten nimillä missä aikanaan Paavo teki Suomea tunnetuksi.

Poikkesin vaimoni kanssa lounaalle lauantai päivänä mutta lounasta tarjotaan vain arkipäivisin ja niin jouduimme valitsemaan annokset à la carte listasta. Mukava yllätys oli kun meille tarjoili samalta viinimestarikurssilta valmistunut Marjo Heinonen. Päätimme tilata vain alkuruoan ja vaimoni valitsi listalta ankkaterriiniä, perunasalaattia ja karviaishilloa (11,00 euroa).

Itse otin hiillostettua marinoitua lohta, savulohipastramia ja hernepyrettä (9,00 euroa). Juomina talon omaa kaasutettua vettä, Barbera d´Astia ja lahtelaisen pienpanimon vaaleaa lageria.
Olimme todella yllättyneitä ruoan laadusta. Kaikki maut sointuivat hyvin keskenään ja annokset olivat jopa visuaalisesti nautittavia. Tästä innostuneina päätimme vielä tilata yhteisesti jälkiruoka-annoksen "puoli tusinaa suklaata" (9,00 euroa).
Kun sen kanssa vielä nautimme Reciotto di Soavea niin loppukliimaksi oli täydellinen.
Tämän tunnustelun jälkeen on ilo viedä iskuryhmämme elokuun puolella testaamaan omia makuelämyksiään.

Hermanni

Per-Erik Silverin Hermanni on aina ollut taattua tavaraa. Pärre on aina tilanteen tasalla ja nytkin suosittu lounas tarjoiltiin nimellä Tall Ship Race buffet vaikka laivat eivät vielä olleet edes saapuneet. Söimme vaimoni kanssa kyseisen lounaan, joka 16 euron hintaan oli todella hintansa väärtti.

Kokkina toimi Jukka Arvela, joka on jo kauan ollut Pärren oikeana kätenä. Samana päivänä avattiin myös Unkarin viikko Hermannin viereen ja siinäkin Pärre on mukana Svarte Rudolfin ja Rudolfina-laivojen kipparin Ari Vienosen kanssa. Ostimme myyntikojuista mainioita unkarilaisia tuotteita kuten paprika- ja gulaschitahnaa. Tarjolla oli myös isoja paprikoita, hunajaa, tulista makkaraa ja eri vahvuisia mausteita.

Musiikista huolehti korkeatasoinen dixieland-orkesteri ja myös perinteistä kansanmusiikkia taitava kokoonpano.Suurena miinuksena pidimme kuitenkin sitä, että yleisölle grillattiin suomalaista makkaraa ja juotettiin unkarilaisten viinien sijasta australialaista viiniä.
Tosin kutsuvieraat saivat sentään lasillisen Törleyn kuohuvaa.Ei Hardyn punkku mitään pahaa ole mutta löytyy sitä Unkaristakin hyviä viinejä, jotka paremmin sopisivat Unkarin viikkojen juomaksi.

Villa Rainer

Kävimme ystäviemme Seppälöiden kanssa maistelemassa vierailevan virtuoosin Markus Aremon keitoksia Paraisten Villa Rainerissa. Villa Rainerin rakennutti N.C. Fabricius v. 1913 kesähuvilakseen. Nykyisin se on hotelli- ja kokousravintolana Juke ja Jaana Mäki-Kullaksen hallussa.
Isäntäväki oli kutsunut vierailemaan hiljattain Chez Dominiquen tiloihin perustetun uuden ravintola Carman omistajan ja keittiömestari Markus Aremon, joka lomallaan tekee kaksi vierailua Skärgårdssmak-ravintoloihin ja seuraava vierailu suuntautuu Kylmäpihlajan majakalle 10-11.8.2009.
Kuvassa Markus Aremo ja isäntäväki silminnähden tyytyväisinä. Markuksen tahraantuneesta työvaatteesta kommentoi kollega Aki Wahlmann, sen olevan tyypillinen Michelin tähditetyille kokeille.

Tässä Markuksen tarjoamat vaihtoehdot:

Alussa tarjoiltiin ruokahalun herättäjänä kylmää bataattikeittoa, hummeria ja limevaahtoa

Savustettuja katkarapuja, punajuurta ja piparjuuri creme fraichea
tai
Vasikanrintaa, hernepyreetä ja basilikaa
* * *
Juustolla ja tomaatilla gratinoitua haukimureketta
paahdettua valkosipulikastiketta
tai
Helmikananrintaa, kanttarelleja ja jawapippurikastiketta
* * *
Valkosuklaakreemiä, mansikoita ja sitruunaruohosorbettia
tai
Mustikkapaistos, vaniljajäätelöä ja lakritsisiirappia

Itse valitsin molemmat rinnat ja mustikkapaistoksen. Ei moitteen sanaa vaikka lysti maksoi 49 euroa. Viineinä toimivat hyvin Sancerre les Baronnes 2007, Henri Bourgeois sekä Ch. d´Agassac 2004, AC Haut-Medoc. Villa Raineriin voi käydä tutustumassa arki-iltaisin ja sunnuntailounaalla. Tarkempia tietoja osoitteesta www.villaraineri.fi


Siinä ruokaillessa ehti jo aurinkokin mennä nukkumaan.

Pito-Kaarina

Helena ja Kimmo Heinonen ovat ravintola-alan voimakaksikko. Kimmo on opiskellut keittiömestaritutkinnon lisäksi fine-diningiä mm. Aki Wahlmannin koulutuksessa ja Helena on käynyt Anu Elomaan kovan viinimestarikoulutuksen jälkeen vielä alan jatko-opintoja. Nyt heillä on useampikin kauha sopassa eli Lounasravintola Pito-Kaarina on auki joka arkipäivä klo 10.30 - 14.00. Kun päivätyön ovet sulkeutuvat alkavat erilaiset juhlatilaisuudet joko hotelli Parkissa tai missä tahansa alan ammattilaisia tarvitaan. Seuraava suurempi koitos on Turkuun tulevat suuret purjealukset eli Tall Ship Race, jotka tuovat tullessaan nälkäisiä turistilaumoja. Pito-Kaarina vastaanottaa vieraat tarjoamalla suomalaista kotiruokaa vaihtoehtona pikaravintoloiden teollisille annoksille.
Uusiutunut iskuryhmä (6 iskijää) vieraili heinäkuun sateisena päivänä Kaarinan lounasravintolassa. Ravintolarakennus muistuttaa kesäasunnon katettua pyöreää terassia hyvinhoidettujen istutusten ympäröimänä. Kaarinan keskustan esteettisyydestä voidaan olla montaa eri mieltä mutta meidän mielestämme lounasravintola on keidas tässä urbaanissa ympäristössä. Klo 13 aikaan ravintola oli melko täynnä lounastelijoita, jotka näyttivät koostuvan työläisistä, yksinäisistä eläkeläisistä ja oli siellä pari virkavallankin edustajaa mukana. Keittolounas maksaa 7,20 ja lämpimän ruoan kanssa 8,30 euroa. Meidän kaikkien mielestä lounas oli ehdottomasti hintansa arvoinen ja ihmettelimmekin miten ravintolalle voi jäädä vielä katetta kun se ei pysty saamaan sitä edes alkoholista. Ravintola ei ole hankkinut anniskeluoikeuksia mikä on ymmärrettävääkin kun kyseessä on arkinen lounasravintola. Ilman alkoholiakin vei seisovan pöydän antimet runsaudellaan jopa eläkeläisen työhalut. Päivän lounaaseen kuului valkosipuli-tomaattikeitto ja talon focaccioleipä. Salaatteja oli kolmea eri laatua ja lämpimänä ruokana saattoi valita maissibroilerileikkeen tai Lindströmin pihvin. Lisukkeina uuniperunoita ja ratatouille-vihanneksia. Jos ei vielä nälkä lähde niin joka päivä on tarjolla lihapullapataa perheen pienimmille tai lapsenmielisille aikuisille. Jälkiruoan sijasta kuului lounaaseen myös kahvi ja kotoiset piparit.

Tässä pisteet(skaala 1-5 ja 6 henkilön keskiarvo)

Yleisilme 3.5
Kattaus 2.9
Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus 3.8
Ruoka- ja viinilista 3.0
Annokset 4.2
Hinta/laatu 5.0

Pisteytys oli hiukan vaikeaa koska kyseessä oli seisova pöytä ja alkoholiton ravintola. Yksimielisyys oli kuitenkin vahva kohdassa hinta/laatu.

Naantalin Kaivohuone

Pitihän sitä vaimon kanssa kauniina kesäpäivänä (1.7.2009)käydä nostalgisella reissulla Naantalissa. Vietimme yhteisen elomme eka juhannusiltaa Naantalin Kaivohuoneella n. 50 vuotta sitten. Paikka ei ulkoisesti ole paljon muuttunut ja terassin tunnelma on vertaansa vailla. Edessä meri ja Kultaranta, jossa Tarjan savusaunan lämmityksen näki jo kaukaa ja viiri ilmoitti presidenttimme olevan kotosalla. Olimme kuulleet ravintolan Cesar-salaatin maittavuudesta ja siihen päädyimme molemmat. Suurin osa vieraista söi grillibuffettia, joka näytti sekin ihan maittavalta.
Pienessä salaattiannoksessa (9 euroa) oli ihan tarpeeksi syötävää ja sen paremmaksi tuskin salaattia saa kotonakaan tehtyä. Kaikki ainekset olivat rapeita ja tuoreita. Krutonkit juuri sopivasti paistettuja ja parmesaanilastut huolella leikattuja. En tiedä oliko kastike omatekoista mutta se oli maittavaa. Emme pisteytä ravintolaa mutta suosittelemme sitä lämpimästi.