Pyhämaan Pirtti

 Pyhämaa on ollut monta vuotta tunnettu hyvästä ravintolastaan "Pyhämaan Ruori". Omistajan kuoltua perilliset eivät pystyneet pitämään mainetta yllä ja ravintolan maine ja kannattavuus alkoivat hiipua. Nyt kuitenkin ovat toukokuusta lähtien ravintolaa hallinneet Leena ja Vento Aalto. Kävimme pienellä porukalla tänään testaamassa miltä tilanne nyt näytti.
Olimme hämmästyneitä miten Pirtti tuntui paljon avarammalta kuin aikaisempi Ruori. Asiakaspaikkoja oli yhtä paljon mutta pienillä muutoksilla sali oli saatu todella viihtyisäksi. Vanha lounas oli säilytetty mutta jokainen ruokalaji oli huolella tehty tuoreista tarvikkeista. Alkuun maistuivat itse tehdyt silakkarullat ja sillit Pyhämaan omien siiklien kera. Kaiken kruunasi emännän jälkikäteen pöytään tuoma graavi villisiika, jonka veroista en ole koskaan aikaisemmin maistanut. Lämpimänä ruokana sai valita kalasopan lisäksi rakkaudella tehtyä läskisoosia ja erilaisia vihannesmuhennoksia. Kyllä yksinkertainen kotiruokakin voi tuntua juhlavalta. Jälkiruokana oli itse tehtyä vadelmakiisseliä ja komeaa täytekakkua kahvin kera. Koko lysti maksoi vain 12 euroa ja kyllä ruoka oli hintansa väärti.
Isäntä kävi esittelemässä meille vieressä olevia majoitus ja kokoustiloja, jotka kaikki oli entisöity pieteetillä ja saatu todella kodikkaiksi.

Karu

Karua sisustusta

Turkuun on saatu uusi japanilainen ravintola nimeltään Karu Izakaya. Ravintola sijaitsee keskeisellä paikalla Aurakadun alapäässä. Omistajina ovat 2 nuorta mutta paljon kokenutta ravintola-alan ammattilaista Mikael Bergström ja Aki Kivistö. Keittiömestarina häärii Valtteri Willberg ja salipuolesta vastaa Lauri Kirves.
Turussa on ennenkin saatu nauttia japanilaisista ravintoloista. Täällä toimii yhä sellaiset nimet kuin Yasukon keittiö, Kado sushibaari, Sakuran ruokahuone (lopettanut)ja Hanko sushi. Kilpailu ei toistaiseksi liene kovin veristä vaan sushin ystäviä tuntuu riittävän kaikille.

Vas. M.Bergström
ja Lauri Kirves

Nimensä veroisesti ravintolan sisustus on karu mutta asiallinen. Huonekalut on tuotettu Helsingistä entisestä japanilaisesta ravintolasta. Olimme vaimoni kanssa ensimmäisiä asiakkaita sillä ravintolan avaaminen pitkittyi muutamalla päivällä ilmastoinnista johtuneiden byrokraattisten kuvioiden vuoksi. Samoin alkoholilupaa ei ole vielä myönnetty mutta eiköhän se turkulainenkin viranomainen jossain vaiheessa animusta allekirjoita. Poikien laatima viinilista on hyvin mielenkiintoinen mitä ei japanilaiselta ravintolalta odottaisi.

Tilasimme molemmat miso-keiton (Misoshiru) ja korealaisen kaalisalaatin (Kimchi). Mukavalta tuntui aloittaa ruokailu pyyhkimällä kädet lämmitettyihin pyyhkeisiin. Keittiömestari lähetti tervehdyksensä, joka oli todella maukas. Luulisin, että sen listanimi olisi Shasimi Koru. Siinä oli pieni annos lohta ja siikaa salaattipedillä. Kastikkeena miellyttävän maukas lime tryffeli vinegrette.

Miso keitto tuli pienessä kulhossa ilman lusikkaa. Tavan mukaan keitto ryystetään suoraan kulhosta mikä tuntui ihan mukavalta tavalta. Samaan aikaan tuotu kaalisalaatti oli melko tulista mutta maukasta. Kaiken kaikkiaan tästä lyhyestä vierailusta jäi mieliimme harmoninen ja miellyttävä olo mikä kai kuuluu japanilaiseen filosofiaan.

Toivomme uudelle yritykselle onnea ja menestystä. Toivottavasti keskustan kiireiset ihmiset huomaavat pysähtyä karuun mutta asialliseen Karuun, jossa aika tuntuu sopivasti seisahtuvan.

Keittiömestarin tervehdys

Kimchi

Misokeitto

Player´s Pub

 Naantaliin avattiin kuun alusta vanha pubi mutta uusissa raameissa. En ole ennen edes tiennyt kyseisen pubin olemassaolosta ennenkuin pubin uusi ravintoloitsija Maikki Lamberg soitti mulle ja pyysi muutamaksi päiväksi tuuraamaan vakinaista työntekijäänsä. Varovaisena miehenä otin vaimon mukaani ja menimme heti avajaispäivänä 3.6. kokeilemaan pubin lounasta. Buffet lounas käsitti runsaan voileipäpöydän, kalakeiton, haudutetun lampaan paistin ja kahvin. Hinta oli 9.20 euroa ja mielestämme lounas oli hintansa väärtti.

Todennäköisesti tämä pubi on nimestäkin päätellen ollut aikaisemmin penkkiurheilijoiden suosiossa, josta isolta TV-skreeniltä on seurattu erilaisia urheilutapahtumia. Ainakin rekvisiittana toimi numeroidut pelaajapaidat ja mailat ja palokaapin ovessa komeili Ice Hockey Team Naantalin logo. Netistä katsoin, että seura toimii aktiivisesti myös jalkapallon, lentopallon, ringetten ja taitoluistelun parissa.

Toivotan Maikki Lambergille menestystä uuden pubin hoidossa. Maikki on jo n. 10 vuoden ajan asunut Helsingissä ja toiminut Saunaseuran ravintoloitsijana mutta saapunut aina kesäisin tänne Varsinais-Suomeen. Hänen vastuullaan on jo muutaman vuoden ollut Merimaskun Rantamakasiini ja nyt uutena lapsena tämä Player´s Pub. Maikista on sanojensa mukaan tulossa naantalilainen.

Pubi on auki klo 11 - 23, joten poiketkaa talossa

Pop-Up Aninkainen

Entinen opettajani Jouni Vyyryläinen sai houkuteltua varaamaan pöydän Aninkaisten ravintolakoulun vastaperustettuun Pop-Up ravintolaan. Nimellä l´Etudiante olivat oppilaat panneet pystyyn ranskalaistyyppisen ravintolan koulun normaalisti vain lounasaikana auki olevaan oppilasravintolaan.
Muistaen omat vanhat kohellukseni vastaavassa tilanteessa Lemminkäisenkadun toimitiloissa en odottanut mitään kulinaarisia mikro-orgasmeja mutta toisin kävi.

Aluksi hummeriterriiniä, sitten kateenkorna vol-au-vent, viiriäistä, basilikainen välisorbetti ja lopuksi granaattiomenalla reunustettua jälkiruokaa. Koko menu maksoi ns. "oppilashiinoilla" vain 22 euroa. Siihen oli raati laatinut oivan viinipaketin, jossa 4 eri viiniä sai 12 cl hintaan 14 euroa. Alkuruoan kanssa espanjalaista Albarinoa, kateenkorvan kera italialaista Dolcettoa, viiriäisen kera espanjalaista Tempranilloa ja yllättän granaattiomenan kanssa sopi saksalainen Anselmannin Riesling Classico.

Tässä opettaja ja oppilas poseeraavat väsyneinä mutta onnellisina Aninkaisten keittiössä, joka ei tiloiltaan ole kaikkein käytännöllisin näinkin laajaa ravintolatoimintaa silmälläpitäen. Ravintola oli nytkin joka pöytää myöten varattu.

Tässä hyvin valitut viinit maistelumenun rinnalla







Henkilökunta oli motivoitunutta ja meidän raumalainen oppilas esiintyi jo ammattimaisen elein ja tuntui luonteeltaankin olevan juuri sopiva tarjoilijattareksi. Hillitty, asiallinen ja ystävällinen.

Kiitos Vyyryläiselle kutsusta ja muullekin henkilökunnalle onnea hyvin tehdystä opinnäytteestä

di Trevi

Turkuun on hiljattain saatu uusi, viiniravintolanakin profiloitunut di Trevi. Nimi on mukavasti valittu sillä omistajina ovat samat henkilöt kuin viereisen kahvila Fontanan. Fontana di Trevin nimi on totuttu liittämään niin Rooman kuuluisaan suihkulähteeseen kuin myös eri puolilla maailmaa oleviin hotelleihin ja ravintoloihin., joten di Trevi on one and only.

Kävimme pienellä 4 hengen porukalla loistavan Sigyn salissa pidetyn konsertin ("Rakkaus ja Kuolema Venetsiassa) jälkeen jatkamassa italialaisia tunnelmia ruoan parissa. Paikan sisustus oli kodikkaan tuntuinen ja koko seinän peittävä valokuva Venetsiasta piti tunnelmaamme yllä. Tilasin alkudrinkiksi Bellinin, jonka alkuperän kerrotaan myös olevan tietystä Venetsian baarista. Alkuperäinen Bellini sekoitetaan valkoisesta persikkasoseesta ja proseccosta. Valkoista persikkaa on vaikea saada joten vastaavan juoman saa kun sekoittaa lapsille tarkoitettua Pilttimössöä ja proseccoa. En kysynyt mitä sosetta di Trevi käytti mutta aika makealta juoma tuntui.

Muut tilasivat erilaiset salaattiannokset mutta itse halusin maistaa sinisimpukoita. Simpukoita saa ympäri Eurooppaa ainakin niinä kuukausina kun nimessä esiintyy R-kirjain. January on siis yksi niistä. Listassa mainittiin, että simpukat valmistetaan valkoviini-voi kastikkeessa talon tapaan. Yllättäen sain simpukat, jotka uivat valkoisessa liemessä. Ei liemi pahaa ollut mutta vaihtoehtona hiukan vähäisempi valkoviini-voi olisi ollut paremmin mieleen. Ensi kerralla pyydän simpukat ilman talon tapaa. Valitsin viiniksi espanjalaisen Altozano Verdejon Sauvignon Blancin, joka sopi mielestäni hyvin simpukoitteni kera. Ei tarjoilijan suosittelema italialainen Poggio Verde Frascatikaan hassumpaa ollut ja meni mukavasti jättikatkarapuilla höystetyn Caesarin salaatin kanssa. Jälkiruoaksi maistelin muiden annoksista ja mielestäni suklaa fondant oli niistä paras.

Porukkamme sai ihan hyvän kuvan ravintolasta ja päätimme tulla sitä uudelleenkin testaamaan. On mukavaa kun tarjolle tuodaan heti juomien kanssa hyvää lämmintä leipää, jota voi dipata oliiviöljy balsamietikkaan suurimpaan nälkään. Ravintolan viinilista oli myös tutustumisen arvoinen. On harvinaista, että esim Ch. Musaria tai Reciotto della Valpolicellaa saa jostain laseittain. Toivottavasti ravintola tulee myös järjestämään erilaisia yleisöllekin tarkoitettuja viinin maistajaisia.

Yoki

Roccan porukka on nyt perustanut naapuriin uuden ravintelin nimeltään Yoki. Kiva lyhyt nimi, jonka olis voinut suomentaa vaikka sanaksi "Joki" viitaten vieressä virtaavaan Aurajokeen. Ainakin Lyonissa lähellä Part-Dieun myymälätornia sijaitsee samanniminen japanilainen ravintola. Turun Yoki kai pitäytyy aasialaissävyisessä fuusiokeittiössä. Ravintola sijaitsee Benito Casagranden reviirillä eli hänen omassa korttelissaan Vähä-torin laidalla. Muistan vielä Ravintola Victorian, joka ennen Roccaa vuokrasi kellaristaan viinikaappeja ja tilaa nauttia omien pullojen sisältöjä. Nyt olivat viinikaapit poistettu ja "arkeologisia" kaivauksia jatkettu sataman suuntaan. Tapansa mukaan Benito on museoviraston kannustamana varjellut historiallisia holveja mukavalla arkkitehtoonisella taidolla. Yokin miljöö tuntui aluksi hiukan kalsealta kun seinät oli jätetty "al dente" ja holvit sekä portaat näkyviin paksun, astelua, kestävän lasin alle. Yläkerran ravintola oli melko kova jos vertaa alakerrasta löytyneisiin moniin pieniin "kutusoppeihin", joissa oli sohvia ja pehmustettuja tyynyjä mikä toi muutkin kuin ruoan ilot mieleen.

Päätimme kuitenkin mennä näin maanantai päivänä (3.12.2012) lounaalle mutta kuulimme pettymykseksemme, ettei arvintolassa vielä tarjota erikseen lounasta vaan ruokaa oli saatavilla vain à la carte listalta. Lista näytti kuitenkin eksoottiselta ja muutenkin mielenkiintoiselta. Tilasimme lyhyen maailmanympärysmatkan ja kyllä siinä makuja riittikin.Alkuannoksia oli 3 (tonnikalaa, makrillia, simpukkaa), jotka kaikki tarjoiltiin liuskekivialustoilta. Siitä sai sitten vapaasti syödä sormin, syömäpuikoilla, lusikalla tai haarukalla. Lämpimänä ruokana oli haudutettua possunkylkeä ja jälkiruokana leikkisiä Yokin jugurttitikkareita manteliseoksen kera. Lopuksi nautittiin vielä Mango Daiquiri ja lime graniittia (tarkoittanee granitaa), jossa mielestäni oli ehkä hiukan liikaa yrttejä. Koko lysti maksoi 39 €

Vaimo tilasi tarjoilijan suosituksesta argentiinalaista Malbecia mutta sai saman tuottajan Shirazia. Muutenkin laaja viinilista ei vielä ollut kokonaisuudessaan tarjoiluhenkilökunnan hallinnassa. Ruoka oli maukasta mutta haaleaa mikä johtunee siitä, että annokset valmistetaan Roccan keittiössä ja pannaan ylös vasta paikan päällä. Vanhojen holvien tunnelmaan olisi mielestäni sopinut hillitympi musiikki. Nyt kovaääniset sijaitsivat pöytien vieressä ja soivat kovaa jotain fuusiomusiikkia rockin ja reggaen väliltä.

Kokonaisuudessaan ravintola oli mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen. Tulemme mielenkiinnolla seuraamaan miten Yoki alkaa soputumaan Turkuun ja turkulaiset siihen. Ei muuta kuin lycka till.

Pub Niska

Nyt se sitten aukes. Jo kauan on kohistu miten Michael Björklund aikoo avata uuden Pub Niska kapakin Turun Kulttuurikaupungin entiseen Nurkka-kahvilaan Kristiinankadun alkupäähän.. Pub Niska on saanut nimensä kuuluisasta salakuljettaja Algoth Niskasta, joka eli vuosina 1888-1954 ja toi elinaikanaan melkoisia määriä pirtua Virosta ja tais siinä ohessa salakuljettaa ihmisiäkin. Turun Niska on jo kolmas sisarkapakka sillä ensimmäinen perustettiin Maarianhaminaan ja toinen Strandhotellin yhteyteen Taalintehtaalle.Turun ravintola on kuitenkin sarjassaan ensimmäinen ns. franchising yritys, josta vastuu on paraislaisen Lasse Pernellin.

Tapani mukaan olin taas vaimoni kanssa ensimmäisiä asiakkaita kun Pub Niska avautui tänään 12.7.2012 klo 15.00. Kahvilan ulkonäkö oli täysin muuttunut ja Niskan tyyliin sopivasti pöydät ja tuolit oli puulaatikoista kyhättyjä. Ei kovin mukavia mutta ei niistä ainakaan saanut tikkuja ahteriin. Niska ravintolat ovat tulleet tunnetuksi Björklundin kehittämistä "peltileivistä". Ne ovat pizzan tapaisia annoksia, joita ehkä voisi verrata alsacelaisiin tarte flambee annoksiin. Ohut pizzapohja on paistettu rapeaksi ja päälle on sitten koottuna erilaisia vaihtoehtoja pizzojen tapaan. Ehkä Algoth Niska ihmettelee miten hänen nimeään kantamalla ravintolalla ei ole kuin B-oikeudet. Odottaisi, että Suomen laeista huolimatta tiskin alta voisi tilata "hopeateetä" tai muuta pirtuplöröä. Nyt on tarjolla vain punaista ja valkoista viiniä sekä erinäisiä olutmerkkejä.

Liitutaululle oli tekstattu 5 erilaisen peltileivän raaka-aineet ja hinnat vaihtelivat 10 - 13 euron välillä. Vaimoni annoksessa oli herkkusieniä, kinkkua, juustoa ja rukolaa. Itse otin peltileivän, joka oli kuorutettu tomaateilla, kanalla, punasipulilla, aiolilla ja tietenkin myös juustolla ja rukolalla. Valitettavasti leipää ei oltu paistettu tarpeeksi, jotta siitä voisi käyttää nimitystä "pelti". Samoin annos kylmeni turhankin nopeasti koska lautasia ei oltu esilämmitetty. Tulee mieleen ranskalainen tarte flambe, joka tarjotaan suoraan uunista kuuman puulautasen päällä. Nyt jäi leipä ohuen pizzan tasolle mikä ei kai ole alunperin tarkoitus. Tavallisten pizzojen kanssa riittää kilpailua nurkan takana. Siellä ovat Pizzeria Dennis ja viereisen Torrenkin listoilta näitä tuotteita löytyy jopa edullisempaan hintaan. Kaksi peltileipää ja pikkupullo Trapichen Malbecia teki yhteensä 29 euroa.

Toivottavasti Michael Björklundin peltileipäidea jalostuu tarkoituksenmukaiseksi ja hinnat laskevat muiden Niskojen tasolle sillä pelkillä Algothin ja Michaelin nimillä ei tulevaisuus näytä ruusuiselta. Paikka on hyvä mutta vuorasopimus päättyy jo syksyllä